2017-03-29

Kalakukko



Näitä on nyt tullut tehtyä kolmisen kappaletta niin täytyy raportoida. Tuliaiskalakukot ovat niin harvinaista herkkua että piti kokeilla onnistuisiko itseltä muikkukukko ja kun halpoja muikkuja sattui kaupasta löytymään niin piti ottaa tilaisuudesta vaari.

Taikina:

  • 4dl vettä
  • 1dl vehnäjauhoja
  • 2tl suolaa
  • 100g voisulaa
  • 750–800g ruisjauhoja
Ruisjauhoja laitetaan niin paljon kuin taikinan saa helposti vetämään. Jos jauhoja on niin paljon ettei meinaa pysyä taikinassa vaivattaessa, on kukon muotoilu vaikeampaa. Vaivata ei tarvitse enempää kuin mitä tarvitaan jotta saadaan tasapaksu massa.

Täytteet:

  • 800–1000g muikkuja perattuina
  • 300–400g suolaamatonta sian kylkeä ohuina siivuina
  • suolaa
Tässä taikinasta tuli aavistuksen verran liian kuivaa –
huomaa jauhoinen pinta
Muutaman kerran perusteella voi jo sanoa että sian kylki on helpoin siivuttaa jos nahka on paikoillaan. Muikun perkaaminen onnistuu parhaiten niin, että pää katkaistaan peukulla ja etusormella niskasta muttei irroteta kokonaan, minkä jälkeen etuevästä aavistuksen verran alaspäin vetämällä lähtee kaikki sisuskalut näppärästi muutamassa sekunnissa ilman sen kummempia työkaluja. Lopuksi muikut huuhdotaan hyvin ja kuivataan.


Taikinasta kaulitaan noin sentin paksu levy joka ohenee reunoja kohti reippaasti. Jotkut kehoittavat jättämään pieni pala paikkausvälineistöksi jos kukko alkaa vuotaa uunissa, mutten vielä ole tarvinnut. Muodoksi kannattaa yrittää saada ympyrän sijaan hieman plussan muotoinen, sillä muuten taitettaessa kukon kulmiin jää liikaa tavaraa. "Plussan" keskelle ripotellaan hieman jauhoja imemään kosteutta. Seuraavaksi kerros muikkuja, kerros kylkisiivuja ja ripaus suolaa ja tätä toistetaan niin kauan kuin muikkuja ja kylkeä riittää. Taita lopuksi reunat kukon päälle.
Kas näin.

Kukon muotoiluun on aluksi hyvä käyttää apuna suihkepulloa jossa on vettä ja ruokaveistä (ja paljon ärräpäitä jos taikina on liian kuivaa). Veitsellä on hyvä rapsuttaa taikinaa kutakuinkin tasaiseksi, minkä jälkeen käsillä ja vedellä saa vielä siloitettua pinnan. Kukko halkeilee siirrettäessä joten siirto kannattaa tehdä ennen viimeistelyä.


Kukkoa paistetaan uunin alaosassa 250⁰C 45min, jonka jälkeen voidellaan pinta voilla. Sitten vielä 4 tuntia maksimissaan 125⁰C lämmössä ja toinen pelti kannattaa ehdottomasti laittaa päälle, pinta kuivuu liikaa muuten.

2017-03-24

Kevätseuranta


Kevään merkkien metsästäminen on aina hauskaa, niin pienille kuin isommillekin. Teimme viime vuonnakin kevätseurantaa, ja nyt onkin mukava myös vertailla, miten eri aikoihin joitakin merkkejä on havaittu. Tämä on lähinnä lasten tekemää luonnon tarkkailua, itse voisin lisätä siihen esim. katujen puhdistumisen hiekotussorasta. Piirtäminen ei ole välttämätöntä, mutta lapset usein piirtävät mielellään, joten siihenkin on hyvä antaa mahdollisuus.

2017-03-23

Marmeladi


Olen tykännyt tehdä makeisia ennen joulua, mutta on niitä tehty syntymäpäivienkin yhteydessä. Marmeladeihin löytyy monenlaisia ohjeita, mutta itse olen tykännyt käyttää agar-agaria, jota saa jauheena apteekista. Kaupan marmeladeista tämä eroaa nyt ainakin luonnollisemmalla maulla, eikä se ole äklömakea. Itse suurena marmeladin ystävänä rakastan näitä, mutta lapsille ne eivät ole maistuneet hyvin.

3½ dl vettä
10 g agar-agaria
3½ dl sokeria
¾ dl omenasosetta (ei lisättyä sokeria)
1 tl sitruunahappoa
1 tl Strohia

Vesi, agar-agar ja sokeri sekoitetaan tasaiseksi kuumentamalla, ja keitetään kevyesti reilu 40 minuuttia. Seos on valmista, kun se lankailee lusikasta tippuessaan. Seos otetaan jäähtymään ja lisätään kaikki loput ainekset, kun se on vähän jäähtynyt. Se sekoitetaan tasaiseksi ja kaadetaan leivinpaperin päälle pieneen vuokaan tai silikonimuotteihin. Marmeladin annetaan kuivua huoneenlämmössä noin vuorokausi, jonka jälkeen se on kiinteytynyt lopulliseen olomuotoonsa. Se leikataan pieniksi paloiksi, jotka pyöritellään sokerissa. Marmeladia tästä tulee suunnilleen kaksi tuollaista kuvassa olevaa purkillista.

2017-03-22

Maskotti kynään


Halusimme jotain helppoa ja nopeaa askarteluohjelmaa syntymäpäiville kirjanmerkin lisäksi, pläräilin erilaisia blogeja ideoita etsien, ja sankari ajatteli tämän kuvan nähtyään, että näitähän voisi tehdä. Sankari testasi askartelun etukäteen ja teki tämän hetkessä ja helposti. Näin yleisesti ottaen tuo silmien ja hännäntypykän liimaaminen oli kuitenkin melkoisen vaikeaa 8-vuotiaille. Liimaa piti tietysti käyttää paljon ja sitä jäi sormiin, mutta ei niin paljon silmän ja piippurassin väliin kuin toivoa olisi saattanut. Piippurassin kiertäminen kynän ympärillekään ei onnistunut kaikilta ilman apua. Kaikilla oli kuitenkin kivaa, synttärisankarikin piti kavereidensa auttamisesta, ja jokainen sai oman maskotin mukaan.

Tarvikkeet:
  • kynä
  • piippurassi
  • askartelusilmät
  • askartelupallo
  • liima, esim. Eri-Keeper
Piippurassin toisesta päästä muotoillaan korvat ja jätetään piippurassin pää kynää vasten niin, että kun piippurassi kierretään siihen päälle, alkupää lukittuu alle. Silmät ja hännäntypykkä liimataan käyttäen runsaasti liimaa. Maskottia ei liimata kynään kiinni, joten se on siirrettävissä. Tässä oli myös mukavaa, että sai antaa vieraille samalla hyvän lyijykynän mukaan.

2017-03-21

Meduusa-kirjanmerkki


Syntymäpäiväjuhliin haluttiin ohjelmaksi vähän askartelua, koska syntymäpäiväsankari on itse kova askartelemaan. Sankari oli nähnyt koulussa jollakin luokalla pikachu-kirjanmerkkejä ja ajattelimme kirjanmerkin sopivan hyvin syntymäpäiväaskarteluksi. Pikachusta tuli kuitenkin meduusa, koska syntymäpäivien teemana oli Oktonautit.

Tarvikkeet:
  • tulospaperia paksumpaa värillistä paperia
  • valkoista ja mustaa paperia silmiin
  • sakset
  • rei'ittimiä silmiä varten
  • liimaa
Leikkasin pahvista lapsille muutaman kaavan, jonka avulla he saivat piirrettyä paperiin ääriviivat, joita myöten leikata. Kirjanmerkin kaava on neliö, jonka sivut ovat 10 cm, josta leikataan kulmista keskustaan tehty kolmio pois. Poisleikattua kolmiota vastakkaiseen reunaan on sitten vielä lisätty meduusan lonkerot.


Neliön sivut taitetaan lonkeroreunaa vasten. Tässä osa lapsista käytti kulmaviivainta apuna, toisille taittaminen oli tuttua puuhaa.


Sitten taitetuista läpistä liimataan päällimmäinen alempaan kiinni ja varotaan, ettei liimata alempaa läppää pohjaan kiinni. Silloin luukku liimautuisi kiinni, eikä sitä saisi kirjan sivun kulmaan. Silmiä varten leikkasin itse etukäteen pieniä valkoisia ympyröitä. Olen kauan aikonut hankkia ympyrärei'ttimiä, mutta vielä niitä ei ole. Pienet mustat ympyrät lapset voivat tehdä tavallisen rei'ittimen avulla. Mustat ympyrät liimataan valkoisiin ja ne sitten meduusaan. En mielelläni piirrä kirjamerkkiin, koska ei voi olla varma, irtoaako kynän jäljestä jotain kirjaan, joten tässä vain leikataan ja liimataan. Lapset tykkäsivät ja oli hauskaa.

2017-03-20

Tumppi-piñata


Syntymäpäivien teemaksi toivottiin Oktonautteja, joten tein piñataksi vesiläisten Tumpin Oktonauteista.

Tarvikkeet:
  • tyhjiä kartonkipakkauksia piñatan runkoa varten
  • sininen, keltainen ja vihreä kreppipaperi
  • musta ja valkoinen huopa silmiin
  • sininen huopa nenään
  • pumpulia poskiin
  • maalarinteippi
  • sakset
  • liima
  • naru ripustamista varten
Altti teki hienon kaavan, jonka mukaisia kartonkipaloja teipataan 12 kappaletta yhteen. Näin saadaan Tumpin runko, joka muistuttaa aika lailla myös kuumailmapalloa. Maalarinteippi pitää yllättävän hyvin, joten sitä ei kannata laittaa piñatan alaosaan enemmän kuin kasassa pysyminen vaatii. Karkit täytyy muistaa laittaa sisäpuolelle ennen kuin laittaa viimeiset teipit kiinni. Muutaman piñatan kokemuksella täytyy myös huomauttaa, että pahviset karkkiaskit eivät kestä piñatan hakkaamista. Myös ripustusnaru solmitaan tulemaan pahvikovikkeen läpi ja Tumpin rungon yläosasta ulos ennen sulkemista. Tästä en nyt ottanut kuvaa, mutta samaan tapaan se tehdään kuin aikaisemmissakin tekemissäni piñatoissa.


Hapsutettuja sinisiä kreppipaperin suikaleita liimataan suiposta päästä alkaen noin puoleen väliin saakka, josta jatketaan keltaisilla hapsutetuilla suikaleilla loppuun.

Tumppi on turnipsin ja tonnikalan risteytys. Pakkauskartongista leikataan siis vielä kaksi evää sivuille ja kaksi pyrstön kappaletta alas sekä turnipsin naatti yläosaan. Evät teipataan vyötärön paikkeille ja pyrstön palat alaosaan. Ne päällystetään myös sinisillä kreppipaperin suikaileilla. Päällystämisen voi tehdä ennen tai jälkeen teippaamisen, kumpi sitten tuntuukin luontevammalta. Naatti teipataan kiinni ripustusnaruun, alkamaan heti Tumpin pään yläosasta. Se päällystetään vihreillä kreppipaperin suikaleilla, taas alhaalta ylöspäin.

Lopuksi vielä liimataan valkoisesta huovasta pienet soikiot mustasta huovasta leikattuihin soikioihin ja liimaataan nämä sopiviin kohtiin silmiksi. Pumpulista otetaan pienet pallot, jotka liimataan poskiksi ja sinisestä huovasta pieni kolmio, joka liimataan pumpulien yläpuolelle keskelle nenäksi.

Tämän piñatan tekeminen ei ole sen vaikeampaa kuin minkään muunkaan piñatan, mutta tekemiseen menee aikaa sitä enemmän mitä enemmän siinä on erikseen päällystettäviä ulokkeita ja mitä hankalamman muotoisia ne ovat. Ja tulihan tästäkin niin uskomattoman kaunis, että sääliksi kävi sen tuhoaminen.

Tässä vielä kaava, jonka muotoisia paloja tosiaan tarvitaan 12 kappaletta sopivan pyöreän muodon saamiseksi.

2017-03-19

Oktonautteisat kutsukortit


Syntymäpäivien kutsukorttien on mukava olla juhlien teeman mukaiset. Ei juhlilla toki pakko ole olla mitään teemaa, mutta ainakin itselleni ohjelmaa, koristeita ja kaikkea juhliin sopivia tilpehöörejä on hauskempi ja helpompikin ideoida jonkin teeman ympärille.

Meillä syntymäpäiväsankari on aina tehnyt itse kutsukortit ja nyt niistä tosiaan tuli pieniä taideteoksia, mikä ei toki yhtään yllättänyt sankaria tuntien. Kakustakin tehtiin mahdollisimman paljon teemaan sopiva. Nyt jopa sillä kustannuksella, että kakkuja oli kaksi, sankari kun halusi suklaisen sekä tuollaisen kermapohjaisen oktohälytyksellä varustetun, emmekä halunneet tehdä suklaa-kermakakkua. Lopputulos oli kuitenkin hyvä. Kaikille maistui jompi kumpi ja aikuisillekin riitti palat.