Tumppi-piñata

Syntymäpäivien teemaksi toivottiin Oktonautteja, joten tein piñataksi vesiläisten Tumpin Oktonauteista.

Tarvikkeet:

• tyhjiä kartonkipakkauksia piñatan runkoa varten
• sininen, keltainen ja vihreä kreppipaperi
• musta ja valkoinen huopa silmiin
• sininen huopa nenään
• pumpulia poskiin
• maalarinteippi
• sakset
• liima
• naru ripustamista varten

Altti teki hienon kaavan, jonka mukaisia kartonkipaloja teipataan 12 kappaletta yhteen. Näin saadaan Tumpin runko, joka muistuttaa aika lailla myös kuumailmapalloa. Maalarinteippi pitää yllättävän hyvin, joten sitä ei kannata laittaa piñatan alaosaan enemmän kuin kasassa pysyminen vaatii. Karkit täytyy muistaa laittaa sisäpuolelle ennen kuin laittaa viimeiset teipit kiinni. Muutaman piñatan kokemuksella täytyy myös huomauttaa, että pahviset karkkiaskit eivät kestä piñatan hakkaamista. Myös ripustusnaru solmitaan tulemaan pahvikovikkeen läpi ja Tumpin rungon yläosasta ulos ennen sulkemista. Tästä en nyt ottanut kuvaa, mutta samaan tapaan se tehdään kuin aikaisemmissakin tekemissäni piñatoissa.

Hapsutettuja sinisiä kreppipaperin suikaleita liimataan suiposta päästä alkaen noin puoleen väliin saakka, josta jatketaan keltaisilla hapsutetuilla suikaleilla loppuun.

Tumppi on turnipsin ja tonnikalan risteytys. Pakkauskartongista leikataan siis vielä kaksi evää sivuille ja kaksi pyrstön kappaletta alas sekä turnipsin naatti yläosaan. Evät teipataan vyötärön paikkeille ja pyrstön palat alaosaan. Ne päällystetään myös sinisillä kreppipaperin suikaileilla. Päällystämisen voi tehdä ennen tai jälkeen teippaamisen, kumpi sitten tuntuukin luontevammalta. Naatti teipataan kiinni ripustusnaruun, alkamaan heti Tumpin pään yläosasta. Se päällystetään vihreillä kreppipaperin suikaleilla, taas alhaalta ylöspäin.

Lopuksi vielä liimataan valkoisesta huovasta pienet soikiot mustasta huovasta leikattuihin soikioihin ja liimaataan nämä sopiviin kohtiin silmiksi. Pumpulista otetaan pienet pallot, jotka liimataan poskiksi ja sinisestä huovasta pieni kolmio, joka liimataan pumpulien yläpuolelle keskelle nenäksi.

Tämän piñatan tekeminen ei ole sen vaikeampaa kuin minkään muunkaan piñatan, mutta tekemiseen menee aikaa sitä enemmän mitä enemmän siinä on erikseen päällystettäviä ulokkeita ja mitä hankalamman muotoisia ne ovat. Ja tulihan tästäkin niin uskomattoman kaunis, että sääliksi kävi sen tuhoaminen.

Tässä vielä kaava, jonka muotoisia paloja tosiaan tarvitaan 12 kappaletta sopivan pyöreän muodon saamiseksi.

Luurankorasia paperirullasta

Tänä vuonna päätimme olla pitämättä kavereille kummitusjuhlia, eikä siten tullut piñataakaan, joten keksin tehdä pieniä karkkirasioita samalla periaatteella. Näitä ei kuitenkaan tee samalla vauhdilla kuin keväisiä tipurasioita, joten niitä ei jaella keppostelijoille, vaan viedään tuttaville.

Tarvikkeet:

• paperirulla
• valkoinen kreppipaperi
• musta huopa
• liima
• sakset
• juomalasi
• veitsi

Kreppipaperista leikataan vähän kapeampia suikaleita kuin tavallista piñataa tehdessä, noin 2cm levyisiä. Ne hapsutetaan noin 2mm levyisillä ja 1cm syvyisillä hapsuilla. Kreppipaperi kannattaa laittaa leikatessa monin kerroin, omia hermoja säästääkseen.

Paperisuikaleet liimataan kerroksittain alhaalta ylöspäin, uusi suikale aina vähän vanhan päälle peittämään sitä. Liimasin ne nyt spiraalina, mutta voisi niissä olla selvärajaiset kerroksetkin. Alimmaisen kerroksen ei tarvitse olla hapsutettu ja se liimataan siististi peittämään rullan alareuna. Jos haluaisi lopputuloksen olevan kirkkaan valkoinen, kannattaisi rulla päällystää ensin valkoisella paperilla, koska rulla paistaa hiukan läpi kreppipaperista.

Pillow box -tyylinen rasia tehtiin samalla tavalla kuin tuossa tipurasiassakin. Pahvia heikennetään veitsen avulla siitä kohdasta, johon taitos halutaan, eli neljästä kohtaa. Mustasta huovasta leikataan silmät, nenä ja suu, jotka liimataan sopiviin kohtiin. Loppusilauksena valmis luurankorasia täytetään karkeilla. Kreppipaperia voi vielä tietysti vähän pörhistellä, kuten aina piñatoissa.

Jos tällaisessa on liikaa vaivaa omaan aikatauluun, rullan voi ihan päällystää valkoisella paperilla ja piirtää mustalla tussilla silmät, nenän ja suun. Tässä tehtiin lähinnä pieniä söpöjä taideteoksia eikä sarjatuotantoa.

Perhospiñata

Tuttavani kaipasi lapsensa syntymäpäiville piñataa, joten pidimme piñatanaskartelutyöpajan. Sankarin toiveena oli sateenkaariperhonen. Tuntuu nämä perhoset olevan kovaa huutoa tänä keväänä, toiselta lapsen kaverilta taas tuli perhosen mallinen kutsukortti syntymäpäiville. Se näytti erehdyttävän samanmuotoiselta kuin itse antamamme syntymäpäiväkutsut. Ihanaa huomata, kun saa levitettyä askarteluideoita ja -intoa erilaisilla tavoilla.

Tuttavallani oli upea paperikassi, jota hän keksi hyödyntää osana perhosta. Näin perhosen toinen puoli on kassista leikattua paperia ja toinen puoli sekä reunat muropaketista leikattua pahvia. Paperin luulisi repeävän hyvin helposti, joten pahviin ei tarvitse tehdä viiltoja helpottamaan hajottamista. Kreppipaperin liimaamisessa pääsee myös vähemmällä, jos osa piñataa on koristeellista paperia. Ja vaikka haluaisi päällystää koko piñatan perinteiseen tapaan kreppipaperilla, voi paperia silti käyttää osana piñataa, sen verran rankkaa tuo pahvin hajottaminen on.

Tarvikkeet:

• muropaketti tai muuta pahvia
• värimaailmaan tai aiheeseen sopiva paperikassi tai muu paperi
• liimaa
• sakset
• maalarinteippi
• kreppipaperia sateenkaaren väreissä
• ripustusnaru
• piippurassi tuntosarviksi, tässä punainen

Pahvista leikataan haluttu muoto, nyt siis perhonen. Paperiin piirretään pahviperhosta mallina käyttäen samanlainen perhonen, mutta leikataan noin 1cm saumavaroilla. Reunoja varten leikataan pahvista suikaleet, tässä tapauksessa 8cm leveät. Se määräytyi nyt muropaketin sivujen leveyden mukaan, mutta voisi olla myös enemmän tai vähemmän.

Reunoja varten leikatut suikaleet teipataan maalarinteipillä pahviperhoseen. Käytimme tässä leveää maalarinteippiä. Kun perhosessa tulee kulmia vastaan, kannattaa reunapahvi taittaa, niin sen saa muotoiltua myötäilemään perhosta tarkasti. Paperiperhoseen leikataan saumavaroihin pieniä viiltoja sinne sun tänne helpottamaan sen muotoilua. Sitä taitetaan sauman kohdalta, jotta saadaan selkeäreunainen perhonen.

Kun reunat on teipattu kiinni pahviseen perhoseen, kiinnitetään ripustusnaru reunan yläosaan. Tähän laitettiin palanen pahvia vahvikkeeksi, ja varmistettiin että reunoissa on kunnolla teippiä.

Seuraavaksi piñatan voikin täyttää. Tämä piñata söi karkkia, kuten niillä yleensä on tapana, mutta voisi siellä muutakin olla. Sitten paperi teipataan kiinni reunoihin ja piñata sulkeutuu. Tähän riittää kapeampikin maalarinteippi, jos valinnanvaraa löytyy.

Kreppipapereista leikataan noin 3cm levyisiä suikaleita, jotka hapsutetaan 2mm levyisillä noin 1,5cm syvyisillä hapsuilla. Kreppipaperi laitetaan leikatessa niin monin kerroin kuin sielu sietää, säästetään aikaa ja vaivaa.

Perusperiaate paperisuikaleiden liimaamisessa on, että ne liimataan alhaalta ylöspäin, peittämään edellinen suikale. Ja jos suikale ei ole riittävän pitkä koko kerrokseen, jatkosuikale liimataan aina vähän edellisen päälle. Aloitimme suikaleiden liimaamisen liimaamalla reunaan paperisen puolen saumavarojen päälle yhden kerroksen, jonka ei tarvitse olla hapsutettu.

Seuraava kerros liimattiin pahviperhosen päälle alareunaan, osittain reunan yli. Näiden tarkoituksena on estää pahvin näkyminen saumakohdissa. Sitten suikaleita liimataan sateenkaaren järjestyksessä alhaalta ylöspäin. Suikaleet saavat tulla reunoista hiukan yli, jotta ne peittävät sauman. Nyt liimana käytettiin Eri-Keeperiä, jota siveltiin pahviin hiukan edellisen suikaleen päälle.

Kun perhosen toinen puoli on täytetty suikaleilla, liimataan reunaan kerros suikaleita niin, että hapsut tulevat vähän reunan yli (kuvassa fuksian värinen kerros).

Sama toistetaan toisella puolen reunaa. Tämä kerros siis liimataan ensimmäisenä liimatun kerroksen päälle, mutta nyt hapsut tulevat vähän reunan yli. Tässä kohtaa hapsujen välistä pilkottaisi pahvia, jos tähän ei olisi liimattu kerrosta alle. Sitten reunoihin liimataan vielä sen verran kerroksia kuin siihen mukavasti mahtuu. Nyt tuntosarvet tehtiin kiertämällä piippurassi tiukasti ripustusnarun ympärille.

Muutaman tunnin valehtelin piñatan tekoon menevän, eikä se nyt paljon pieleen mennyt. Epäilemättä sen olisikin tehnyt muutamassa tunnissa, jos jaloissa ei pyörisi lapsilaumaa. Tuttavani piñata valmistui ja oman kappaleeni jätin vähän kesken. Siihen ei ole vielä sisältöä, kun en ole varma mihin tapahtumaan se pääsee. Nämä piñatat ovat niin herkullisen näköisiä, että pystyn kuvittelemaan lasten riemun, kun pääsevät niihin käsiksi. Olimme yhtä mieltä siitä, että ovat niin upeita, ettei raaskisi hajottaa – siis valmista tuli. Ja mikä tärkeintä, yhden lapsen unelma on toteutettu; oma äiti teki sateenkaariperhospiñatan hänen syntymäpäivilleen.

Leppäkerttu-piñata

Olen tehnyt piñatan kerran aikaisemmin, ja vaikka se oli sievä, sen hajalle saaminen oli aivan liian vaikeaa. Sen tein liisteröimällä lehtisuikaleita ilmapallon päälle, ja nyt halusin kokeilla jotakin muuta. Tällä kertaa tutustuin miten piñata yleensä tehdään ja selvisi, että pahvista. Jossakin oli myös hyödynnetty muropakettia sellaisenaan, joten sille linjalle päätin itsekin lähteä.

Tarvikkeet:

• muropaketti, lisäksi pieni pala pahvia vahvikkeeksi ripustusnarulle
• sakset
• mattopuukko tai veitsi paketin vaurioittamiseen
• punaista ja mustaa kreppipaperia
• liimaa
• maalarinteippiä
• musta piippurassi
• suuret askartelusilmät
• ripustusnaru

Leikkasin muropaketin kulmista palat pois pyöristääkseni pakettia. En leikannut koko kulmaa, jotta siihen jäisi vielä tarvittava reuna, vaan vain palat pois sekä edestä että takaa. Teippasin sitten reunat vähän pyöristäen pohjan päälle. Vedin mattopuukolla kevyitä viiltoja pitkin pakettia saadakseni sen helpommin hajoavaksi. En tiedä auttaako se, mutta kokeilen.

Punainen kreppipaperi kuultaa vähän läpi, joten paketti kannattaa päällystää samalla punaisella kreppipaperilla tai silkkipaperilla. Musta kreppipaperi on täysin peittävää, joten sen alle jääviä kohtia ei tarvitse päällystää. Kreppipaperi muuten tuntuu värjäävän käsiä, joten sitä kannattaa hiukan varoa.

Kuvasta voi päätellä, miten leppäkerttu on tehty, jos osaa näitä tehdä. Itselläni meni hetki pyöritellessä, minkä levyisiä suikaleita pitäisi tehdä sun muuta, joten laitan tähän kaiken tarkasti ylös.

Kreppipaperista leikataan noin 3cm levyisiä suikaleita, joihin leikataan toiseen reunaan hapsutus. Hapsut saavat olla noin 1,5cm syvyisiä ja niitä voi leikata 2mm päähän toisistaan. Hapsuja leikatessa kannattaa laittaa kreppipaperi monin kerroin, että selviää vähän vähemmällä saksimisella. Suikaleet liimataan sitten alhaalta ylöspäin, aina peittämään edellinen suikale. Käytin nyt liimapuikkoa, koska se on helppoa, mutta ensi kerralla käytän Eri-Keeperiä, koska liimaa meni niin älyttömiä määriä, että tulee turhan kalliiksi. Liimasin ensin mustia suikaleita toiselle puolelle leppäkerttua vähän yli puolen välin ja sitten punaisia pohjasta alkaen peittämään selkäpuolen ja reunat. Annoin mustan kreppipaperin tulla hiukan yli niin, että liimatessani punaisen, se meni vähän mustan päälle, eikä välistä pilkota muropakettia.

Täytin piñatan ennen kuin teippasin yläosan kiinni. Piñataan menee sisälle karkkeja tai muita pieniä aiheeseen sopivia esineitä. Tässä tapauksessa sinne meni lähinnä karkkia, mutta löysinpä jostakin puisia minipyykkipoikia, joissa on puinen perhonen, joita lapset pääsevät kotonaan maalaamaan, ettei pelkäksi karkiksi mennyt. Tein yläosaan myös saksilla reiän, jonka läpi laitoin ripustusnarun. Jos olisin löytänyt ilmastointiteippiä, olisin vahvistanut reiän ympäryksen sillä, mutta en löytänyt, joten laitoin vielä pienen palan pahvia vahvistamaan kohtaa.

Liimasin mustaa kreppipaperia yläosaan ympäri koko leppäkertun niin, että selkäpuolenkin yläosa on musta. Mustasta paperista leikataan, hapsutetaan ja liimataan sitten vielä seitsemän pilkkua punaiselle puolelle. Tein leppäkertun päälle kaksi reikää, joiden läpi pujotin mustan piippurassin tuntosarviksi. Piippurassia oli hankala saada ohjatuksi toisesta reiästä toiseen, joten käytin virkkuukoukkua apuna. Jos olisin ajatellut asiaa aiemmin, olisin kenties pujottanut piippurassin samassa vaiheessa, jossa laitoin ripustusnarun, mutta toimi se näinkin. Viimeistelin teoksen vielä liimamalla päälle kaksi suurta (2cm halkaisijaltaan) askartelusilmää.

Piñata on valmis kun se on niin upea, että sitä ei raaskisi hajottaa.