Perhospiñata

Tuttavani kaipasi lapsensa syntymäpäiville piñataa, joten pidimme piñatanaskartelutyöpajan. Sankarin toiveena oli sateenkaariperhonen. Tuntuu nämä perhoset olevan kovaa huutoa tänä keväänä, toiselta lapsen kaverilta taas tuli perhosen mallinen kutsukortti syntymäpäiville. Se näytti erehdyttävän samanmuotoiselta kuin itse antamamme syntymäpäiväkutsut. Ihanaa huomata, kun saa levitettyä askarteluideoita ja -intoa erilaisilla tavoilla.

Tuttavallani oli upea paperikassi, jota hän keksi hyödyntää osana perhosta. Näin perhosen toinen puoli on kassista leikattua paperia ja toinen puoli sekä reunat muropaketista leikattua pahvia. Paperin luulisi repeävän hyvin helposti, joten pahviin ei tarvitse tehdä viiltoja helpottamaan hajottamista. Kreppipaperin liimaamisessa pääsee myös vähemmällä, jos osa piñataa on koristeellista paperia. Ja vaikka haluaisi päällystää koko piñatan perinteiseen tapaan kreppipaperilla, voi paperia silti käyttää osana piñataa, sen verran rankkaa tuo pahvin hajottaminen on.

Tarvikkeet:

• muropaketti tai muuta pahvia
• värimaailmaan tai aiheeseen sopiva paperikassi tai muu paperi
• liimaa
• sakset
• maalarinteippi
• kreppipaperia sateenkaaren väreissä
• ripustusnaru
• piippurassi tuntosarviksi, tässä punainen

Pahvista leikataan haluttu muoto, nyt siis perhonen. Paperiin piirretään pahviperhosta mallina käyttäen samanlainen perhonen, mutta leikataan noin 1cm saumavaroilla. Reunoja varten leikataan pahvista suikaleet, tässä tapauksessa 8cm leveät. Se määräytyi nyt muropaketin sivujen leveyden mukaan, mutta voisi olla myös enemmän tai vähemmän.

Reunoja varten leikatut suikaleet teipataan maalarinteipillä pahviperhoseen. Käytimme tässä leveää maalarinteippiä. Kun perhosessa tulee kulmia vastaan, kannattaa reunapahvi taittaa, niin sen saa muotoiltua myötäilemään perhosta tarkasti. Paperiperhoseen leikataan saumavaroihin pieniä viiltoja sinne sun tänne helpottamaan sen muotoilua. Sitä taitetaan sauman kohdalta, jotta saadaan selkeäreunainen perhonen.

Kun reunat on teipattu kiinni pahviseen perhoseen, kiinnitetään ripustusnaru reunan yläosaan. Tähän laitettiin palanen pahvia vahvikkeeksi, ja varmistettiin että reunoissa on kunnolla teippiä.

Seuraavaksi piñatan voikin täyttää. Tämä piñata söi karkkia, kuten niillä yleensä on tapana, mutta voisi siellä muutakin olla. Sitten paperi teipataan kiinni reunoihin ja piñata sulkeutuu. Tähän riittää kapeampikin maalarinteippi, jos valinnanvaraa löytyy.

Kreppipapereista leikataan noin 3cm levyisiä suikaleita, jotka hapsutetaan 2mm levyisillä noin 1,5cm syvyisillä hapsuilla. Kreppipaperi laitetaan leikatessa niin monin kerroin kuin sielu sietää, säästetään aikaa ja vaivaa.

Perusperiaate paperisuikaleiden liimaamisessa on, että ne liimataan alhaalta ylöspäin, peittämään edellinen suikale. Ja jos suikale ei ole riittävän pitkä koko kerrokseen, jatkosuikale liimataan aina vähän edellisen päälle. Aloitimme suikaleiden liimaamisen liimaamalla reunaan paperisen puolen saumavarojen päälle yhden kerroksen, jonka ei tarvitse olla hapsutettu.

Seuraava kerros liimattiin pahviperhosen päälle alareunaan, osittain reunan yli. Näiden tarkoituksena on estää pahvin näkyminen saumakohdissa. Sitten suikaleita liimataan sateenkaaren järjestyksessä alhaalta ylöspäin. Suikaleet saavat tulla reunoista hiukan yli, jotta ne peittävät sauman. Nyt liimana käytettiin Eri-Keeperiä, jota siveltiin pahviin hiukan edellisen suikaleen päälle.

Kun perhosen toinen puoli on täytetty suikaleilla, liimataan reunaan kerros suikaleita niin, että hapsut tulevat vähän reunan yli (kuvassa fuksian värinen kerros).

Sama toistetaan toisella puolen reunaa. Tämä kerros siis liimataan ensimmäisenä liimatun kerroksen päälle, mutta nyt hapsut tulevat vähän reunan yli. Tässä kohtaa hapsujen välistä pilkottaisi pahvia, jos tähän ei olisi liimattu kerrosta alle. Sitten reunoihin liimataan vielä sen verran kerroksia kuin siihen mukavasti mahtuu. Nyt tuntosarvet tehtiin kiertämällä piippurassi tiukasti ripustusnarun ympärille.

Muutaman tunnin valehtelin piñatan tekoon menevän, eikä se nyt paljon pieleen mennyt. Epäilemättä sen olisikin tehnyt muutamassa tunnissa, jos jaloissa ei pyörisi lapsilaumaa. Tuttavani piñata valmistui ja oman kappaleeni jätin vähän kesken. Siihen ei ole vielä sisältöä, kun en ole varma mihin tapahtumaan se pääsee. Nämä piñatat ovat niin herkullisen näköisiä, että pystyn kuvittelemaan lasten riemun, kun pääsevät niihin käsiksi. Olimme yhtä mieltä siitä, että ovat niin upeita, ettei raaskisi hajottaa – siis valmista tuli. Ja mikä tärkeintä, yhden lapsen unelma on toteutettu; oma äiti teki sateenkaariperhospiñatan hänen syntymäpäivilleen.

Perhosväritystehtävä

Tämä oli yksi ohjelmanumero syntymäpäivillä. Kuva on ihan googlen kuvahaulla löydetty ja varsinkin tuota monarkkiperhosta löytyy hyvin helposti värityskuvina. Tulostimme kuvia 250gsm paperille, ja kun jätin perhosiin runsaasti valkoista ympärille, ei tarvinnut murehtia tussien potentiaalista sotkemista. (Kuvassa oikealla oleva väritetty perhonen on 2-vuotiaan käsialaa, hänellä oli henkilökohtainen väritysalusta.)

Ohjeistin lapsia, että kuva kannattaa värittää hienosti; siitä voi myöhemmin tehdä taulun tai kortin, sen voi liimata tikun päähän ja laittaa pystyyn johonkin, vaihtoehtoja on vaikka miten. Lapset keskittyivät värittämiseen urakalla, sillä sai riehumisen loppumaan heti alkuunsa, ja perhosista tuli todella upeita. Ongintakin saatiin näppärästi toteutettua värittämisen aikana.

Origamiperhosia kattoon

Tämä on edelleen syntymäpäivien koristeiden tekemistä. Origamiperhosen ohje löytyy monestakin paikasta, sen verran perusorigami se on, mutta tämän mukaan itse olen tehnyt. Perhonen on nopea ja helppo tehdä. Origameja on niin monenlaisia, että niistä saa mukavia kattokoristeita eri teemoilla. Niitä kannattaa tosin tehdä aika monta, että ovat näyttäviä. Näihin olen siis ommellut valkoisen langan päälle ja teipannut ne siitä kattoon, näin ne lentävät.

Perhonen verhoihin

Siitä ei ole kauan, kun punatulkut tehtiin lasten verhoihin, mutta ajattelin syntymäpäiväkoristeeksi perhosia verhoihin. Niistä saa sitten jokainen vieras napata yhden mukaansa. Ja onpahan niitä sitten jo valmiina kevättä varten, kun punatulkut tuntuvat liian talvisilta. Tikkariperhosten perhonen on ritariperhosmallia ja tämä on enemmän sinisiipeä. Jälleen kerran lapset voivat itsekin piirtää haluamansa perhosen, mutta tämä on Altin käsialaa.

Tarvikkeet:

• puinen pyykkipoika
• värillinen kartonki
• musta maali, tässä sormiväri
• muste ja sivellin
• sakset, tässä lisäksi kuviosakset
• veitsi

Maalaa pyykkipojan yläosa mustaksi. Leikkaa kartongista perhonen. Me leikkasimme siipien alaosat kuviosaksilla rosoisemman ja aidomman vaikutelman aikaan saamiseksi, mutta se ei ole välttämätöntä. Maalasimme perhosten reunat musteella niin, että sivelimme reunan ensin vedellä. Kun mustetta laittaa siveltimellä märkään pintaan, se leviää hieman. Tässä voisi tietysti kokeilla vesiväriäkin, jos mustetta ei satu löytymään nurkista. Jos pyykkipojat ovat samaa mallia kuin nämä, käytin Sini-merkkisiä, voi tehdä viillon keskelle perhosta ja pujottaa pyykkipojan metalliosan siitä läpi. Vaihtoehtoisesti voi myös liimata perhosen pyykkipoikaan.

Tässä vielä tämänkin perhosen kaava.

Ruusukranssi paperista

Olen jo pitemmän aikaa suunnitellut tekeväni eri kausiin sopivia kransseja. Näin satunnaisessa ovessa tällaisen ruusukranssin, johon heti ihastuin. Ajattelin, että koristeltuani 80-lamppuisen valosarjan, voisin ottaa jonkun toisenkin pitkäjänteisyyttä vaativan projektin. Ei silti, tähän meni vain se pari päivää, kun tuota valosarjaa koristelin toista kuukautta. Ei kuitenkaan ollut helppoa opetella tekemään noita ruusuja – pelkästään siihen meni tunti jos toinenkin, mutta eipä se vielä lannistanut, kysyin Altilta apua. Hän sitten teki minulle mallin Wolfram Alphan avulla, ja jopas sujui. Onkohan mitään pulmaa, mihin Wolfram Alpha ei osaisi auttaa.

Tarvikkeet:

• styroksinen kranssipohja, tässä 20cm halkaisijaltaan
• paperia, tässä ruusuissa dyykatun vanhan kirjan sivuja, perhosissa skräppäyspaperia
• sakset
• liimaa, esim. Eri-Keeper
• kuparilankaa
• sivuleikkurit kuparilangan katkaisemiseen
• pieniä nuppineuloja, jos ei halua liimata perhosia kiinni kranssiin

Tämän yksinkertaisen paperiruusun ohjeita löytyy sieltä sun täältä. Joskus ne tehdään pyöreästä, joskus kovinkin mutkaisesta ympyrän muotoisesta paperista. Periaate on kuitenkin sama. Paperi leikataan spiraaliksi ja rullataan ulkoreunasta alkaen. Spiraalin alku pitää rullata mahdollisimman tiukasti, jotta ruusun keskusta on kaunis. Kun spiraalin on rullannut loppuun, voi päästä irti ja lisätä liimaa ympyrän keskikohtaan, johon spiraali päättyy ja josta tulee ruusun pohja. Rulla liimataan kiinni pohjaan ja sitä voi halutessaan tässä vaiheessa vielä pyörittää tiukemmaksi, se kun avautuu jonkin verran kun rullasta päästää irti.

Ruusun leveyttä voi vaihdella niin, että joskus liimaa rullan hyvin tiukkana ja joskus taas löysänä. Halusin itse vielä pientä variaatiota ruusujen korkeuteenkin, joten kasvatin muutaman ruusun ympyrää parilla millillä joka suuntaan.

Ruusuja liimataan riveissä keskeltä kranssia alkaen. Seuraavat rivit liimataan aina lomittain, ettei muodostuisi koloja. Tajusin keskimmäisen rivin liimattuani, että ruusut eivät tule peittämään joka milliä pohjasta, enkä halunnut styroksin näkyvän, joten päällystin pohjan samalla paperilla, jolla ruusutkin tein. Tämä kannattaa kuitenkin ehdottomasti tehdä ennen kuin kiinnittää ensimmäistäkään ruusua.

Koska kranssi nyt tulee perhosteemaisten syntymäpäivien ovikoristeeksi, tein siihen vielä muutaman perhosen. Perhosissa on kaksi paperia, joista päällimmäinen on pari milliä joka kohdasta pienempi kuin alimmainen. Paperit pysyvät kiinni toisissaan kuparilangan avulla, jonka terävät päät olen vielä kääntänyt kaksinkerroin tuntosarviksi. Tässä toki voi käyttää jotain muutakin kuin kuparilankaa, itseltäni vain sattui löytymään sitä, ja olen tykännyt sen käyttämisestä muutenkin. Liitin perhoset kranssiin pistämällä ylemmän ja alemman siiven välistä pienen nuppineulan kiinni alla olevaan ruusuun. Jos en jaksa tehdä syksyllä uutta kranssia, voin vaihtaa perhoset vaikka syksyisiin lehtiin.

Tässä vielä kaava noille ruusuille, joita itse tein. Tuo koko, 9cm x 10cm, määräytyi sen mukaan, miten sain kirjan sivusta kaksi ruusua mahdollisimman vähillä hukkapaloilla. Se näytti olevan ihan täydellisen kokoinen kranssiinkin. Ja pakko laittaa myös perhosen kaava. Sen piirsin tällä kertaa itse, kun en enää kehdannut pyytää Alttia piirtämään yhtään perhosta.

Tikkariperhoset

Kuulin tästä ideasta ystävältäni muutama vuosi sitten, ja käytimme sitä syntymäpäivillä onginnasta saatavana saaliina. Uskoakseni tätä käytetään usein ystävänpäivänä, mutta meillä se on tänä keväänäkin menossa syntymäpäivien ongintaan.

Tarvikkeet:

• kartonki
• sakset
• kyniä ja tarroja koristelemiseen, jos haluaa
• tikkari
• askartelusilmät, jos haluaa

Perhonen leikataan halutun värisestä kartongista. Tämä perhonen on Altin piirtämä, mutta lapset voisivat itsekin piirtää perhosen. Meillä jää kuitenkin leikkaaminen ja koristeleminen lapsille, joten riittää siinä tekemistä. Perhosen keskelle tehdään kaksi viiltoa, joista tikkari pujotetaan. Lapset liimasivat tikkarille vielä silmät, mutta se ei suinkaan ole välttämätöntä. Toiselle puolelle perhosta voi myös halutessaan kirjoittaa viestin, tässä tapauksessa esimerkiksi: "Kiitos kun kävit!".

Synttäreiden teemaksi tuntuu muodostuneen nyt perhoset, tosin muutama muukin hyönteinen pääsee mukaan tuomaan vaihtelua, joten luvassa on enemmänkin perhosaiheisia askarteluja. Päässä on kymmenen ideaa, jotka odottavat toteutumista.

Kummaa kyllä tämä perhosen malli oli pysynyt minulla tallessa useamman vuoden. Usein malleilla on tapana kadota mystisesti, ja osasyy tämän bloginkin pitämiseen on, että ne pysyisivät tallessa. On aina kurja muistaa, että silloin joskus tuli tehtyä jollekin lahjaksi joku tosi kiva juttu, mutta mitenköhän sen tein, pitää suunnitella uudestaan.