Kevätseuranta

Kevään merkkien metsästäminen on aina hauskaa, niin pienille kuin isommillekin. Teimme viime vuonnakin kevätseurantaa, ja nyt onkin mukava myös vertailla, miten eri aikoihin joitakin merkkejä on havaittu. Tämä on lähinnä lasten tekemää luonnon tarkkailua, itse voisin lisätä siihen esim. katujen puhdistumisen hiekotussorasta. Piirtäminen ei ole välttämätöntä, mutta lapset usein piirtävät mielellään, joten siihenkin on hyvä antaa mahdollisuus.

Kevätseuranta

Olennaiseen osaan kevättä kuuluu luonnon tutkiminen. Lapset etsivät mielellään kevään merkkejä ja Luonto-Liitoltakin löytyy helppo ja valmis kevätseurantakaavake lapsille. Me teimme oman tyhjän kaavakkeemme, johon lapset saavat itse piirtää ja kirjoittaa havaintojaan. Tässä on tilaa 30 havainnolle, mutta papereita voi toki ottaa lisää, jos haluaa kirjata ylös kaiken mahdollisen havaitsemansa. Eikä tähän ole pakko piirtää kuvia, jos ei jaksa. Lapset osaavat kirjoittaa, joten sekin riittää hyvin.

Perhosväritystehtävä

Tämä oli yksi ohjelmanumero syntymäpäivillä. Kuva on ihan googlen kuvahaulla löydetty ja varsinkin tuota monarkkiperhosta löytyy hyvin helposti värityskuvina. Tulostimme kuvia 250gsm paperille, ja kun jätin perhosiin runsaasti valkoista ympärille, ei tarvinnut murehtia tussien potentiaalista sotkemista. (Kuvassa oikealla oleva väritetty perhonen on 2-vuotiaan käsialaa, hänellä oli henkilökohtainen väritysalusta.)

Ohjeistin lapsia, että kuva kannattaa värittää hienosti; siitä voi myöhemmin tehdä taulun tai kortin, sen voi liimata tikun päähän ja laittaa pystyyn johonkin, vaihtoehtoja on vaikka miten. Lapset keskittyivät värittämiseen urakalla, sillä sai riehumisen loppumaan heti alkuunsa, ja perhosista tuli todella upeita. Ongintakin saatiin näppärästi toteutettua värittämisen aikana.

Sudenkorento-viesti

Tämä on ollut suosittu leikki lastenjuhlissa, ainakin meillä. Se on toiminut 4–8-vuotiaiden kanssa, ja leikittäisin sitä aikuisillakin, jos sellaisia juhlia nykyään järjestäisin. Siinä kaksi joukkuetta tai yksilöä kilpailee, kumpi saa ennemmin koottua otuksen seinään paloista. Sitä leikitään viestin tavoin, muu joukkue odottaa viivan takana, että seinälle palaa viemään mennyt tulee takaisin. Se vaatii yksinkertaista yhteistyötä, eikä tilaakaan tarvita mahdottomasti, kun liikkeellä on kerrallaan vain kaksi ihmistä.

Tässä tapauksessa koottava otus on sudenkorento. Se tuo vähän vaihtelua, ettei syntymäpäivillä ole pelkkiä perhosia. Tämä korento on Altin käsialaa. Siihen tarvitaan siis kaksi kappaletta otuksia, jotka on leikattu useaan osaan, nämä ovat seitsemässä osassa. Olen liimannut valkoisen kartongin pahvin päälle, mutta vaihtoehtoisesti kappaleet voi myös päällystää. Joka tapauksessa pelkkä paperi tai kartonki ei riitä, täytyy olla paksumpaa, ettei repeä leikissä.

Tämä on ollut siitä hauska leikki, että osa lapsista on aivan innoissaan, mutta toisia se ei juurikaan kiinnosta. Sillä saa siis hyvin jaettua porukkaa. Se ei myöskään vaadi paljon katsomista aikuisilta, joten samalla voi teettää muitakin juttuja.

Kotia mä metsästän

Kaikilla on luultavasti omia variaatioita siitä, miten itkeviä lapsia harhautetaan matkoilla, mutta tämä on toiminut meillä kotimatkoja kävellessä mainiosti. Melodia on laulusta Leijonaa mä metsästän, johon vaihdetaan sanoja sopimaan edessä olevaan maastoon. Lapset laulavat mukavasti perässä, kuten lauluun kuuluu, joten monet harmitukset unohtuvat. Laulu alkaa "Kotia mä metsästän/ tahdon saada lämpimän/ tahdon saada ruokaa/ enkä väsy ollenkaan". Tätä on nyt talvisaikaan laulettu, mutta tuossa voisi olla myös muuta, mikä sitten sattuukin sopimaan tilanteeseen. Edessä voi olla jäinen tie, ylämäki, risteys, autotie, metsäpolku, mitä milloinkin, ja kaikkiin pitää tietysti keksiä oma äänitehosteensa. Lapset auttavat mukavasti niin esteissä kuin äänissäkin, joten ei tarvitse murehtia oman mielikuvituksen riittämistä.