2016-10-29

Luurankorasia paperirullasta


Tänä vuonna päätimme olla pitämättä kavereille kummitusjuhlia, eikä siten tullut piñataakaan, joten keksin tehdä pieniä karkkirasioita samalla periaatteella. Näitä ei kuitenkaan tee samalla vauhdilla kuin keväisiä tipurasioita, joten niitä ei jaella keppostelijoille, vaan viedään tuttaville.


Tarvikkeet:

  • paperirulla
  • valkoinen kreppipaperi
  • musta huopa
  • liima
  • sakset
  • juomalasi
  • veitsi

Kreppipaperista leikataan vähän kapeampia suikaleita kuin tavallista piñataa tehdessä, noin 2cm levyisiä. Ne hapsutetaan noin 2mm levyisillä ja 1cm syvyisillä hapsuilla. Kreppipaperi kannattaa laittaa leikatessa monin kerroin, omia hermoja säästääkseen.

Paperisuikaleet liimataan kerroksittain alhaalta ylöspäin, uusi suikale aina vähän vanhan päälle peittämään sitä. Liimasin ne nyt spiraalina, mutta voisi niissä olla selvärajaiset kerroksetkin. Alimmaisen kerroksen ei tarvitse olla hapsutettu ja se liimataan siististi peittämään rullan alareuna. Jos haluaisi lopputuloksen olevan kirkkaan valkoinen, kannattaisi rulla päällystää ensin valkoisella paperilla, koska rulla paistaa hiukan läpi kreppipaperista.


Pillow box -tyylinen rasia tehtiin samalla tavalla kuin tuossa tipurasiassakin. Pahvia heikennetään veitsen avulla siitä kohdasta, johon taitos halutaan, eli neljästä kohtaa. Mustasta huovasta leikataan silmät, nenä ja suu, jotka liimataan sopiviin kohtiin. Loppusilauksena valmis luurankorasia täytetään karkeilla. Kreppipaperia voi vielä tietysti vähän pörhistellä, kuten aina piñatoissa.

Jos tällaisessa on liikaa vaivaa omaan aikatauluun, rullan voi ihan päällystää valkoisella paperilla ja piirtää mustalla tussilla silmät, nenän ja suun. Tässä tehtiin lähinnä pieniä söpöjä taideteoksia eikä sarjatuotantoa.

2016-10-28

Lepakko verhoihin


Näitä teimme viime vuonna, kun järjestimme kummitusjuhlat lasten kavereille. Niitä annettiin juhlissa käyneille kotiin muistoksi, mutta muutama löytyi nyt taas koristamaan verhoja. Ne aloittivat sarjan verhoihin pyykkipojalla ripustettavista koristeista. Talvella oli punatulkkuja ja keväällä perhosia. Jotain muutakin olisi tarkoitus vielä askarrella verhoihin joskus tulevaisuudessa.

Tarvikkeet:
  • pyykkipoika
  • musta kartonki
  • musta(, punainen ja valkoinen) maali, tässä sormiväri
  • veitsi tai sakset
  • liima, esim. Eri-Keeper
  • tikku silmien ja suun maalaamiseen

Maalaa pyykkipoika mustaksi. Käytimme kuivaustelineenä tyhjää vessapaperirullaa, jotta ei tarvitsisi odottaa toisen puolen kuivumista. Kun pyykkipoika on kuivunut, siihen maalataan vielä valkoisella silmät ja punaisella suu. Tässä käytimme cocktail-tikkua, jotta jälki olisi vähän tarkempi kuin sormenpäillä tehtynä. Nämä toki voi jättää poiskin, jos ei halua lepakolle kasvoja, mutta lapset maalasivat nämä, ja kasvot olivat olennainen asia.

Näihin lepakoihin leikkasin veitsellä kartongin, mutta voisi sen saksillakin tehdä. Veitsellä saa minkälaisen ikinä haluaakin, mutta kulmat ovat niin teräviä, että asiasta kannattaa varoittaa, jos näitä lapsiperheisiin menee. Pyykkipoika liimataan keskelle kartonkia ja lepakko on valmis.

2016-10-21

Sudenkorentoheijastin

Näin syksyn tullessa uudet Strömsön jaksot antoivat taas ideoita askarteluun kiireiden keskellä. Sieltä ihan suoraan kopioitiin tämä hieno idea heijastimista. Ekaluokkalaisella oli kaveri kylässä ja tämä oli hetken mielijohteen ideani kivasta aktiviteetista. Aikaa siihen sai hädin tuskin puoli tuntia menemään, joten ei se pitkäksi aikaa helpottanut keksimään tekemistä, mutta onpahan lapsilla hienoja aarteita, joita kelpaa koulurepun kyljessä esitellä. Ja kenelläpä ei olisi heijastimet syksyn alussa hukassa.


Tarvikkeet:
  • heijastinnauhaa, tämä 2,5 cm levyistä
  • rautalankaa
  • pieni metallillenkki
  • puuhelmiä
  • kalastajanlankaa tms. ripustusnaruksi
  • hakaneula tms. ripustamiseen
  • sakset
  • pienet pihdit
  • sivuleikkurit tms. rautalangan katkomiseen

Ohjeet voi lukea suoraan tuolta Strömsön sivuilta, mutta kirjoitan tähän kuitenkin oman versionikin.

Rautalangasta leikattiin noin 18 cm pitkä pätkä. Sen toinen pää kieputettiin pienen metallilenkin ympärille pari kierrosta. Tässä piti lapsia auttaa ja ottaa pienet pihditkin apuun, rautalanka on jäykkää tavaraa. Heijastinnauhasta leikattiin kaksi 16 cm pitkää pätkää, joiden reunat pyöristettiin. Rautalankaan pujotettiin ensimmäiseksi suuri helmi korennon pääksi, jonka jälkeen siihen laitettiin siivet. Taitoin siiven kaksinkerroin ja tein siihen keskelle haluttuun kohtaan ensin neulalla reiän, jotta se sujahtaisi helpommin rautalankaan. Jos heijastinnauha on vain toiselta puolelta heijastavaa, kuten tämä, pitää siivistä toinen laittaa toisin päin, jotta heijastin toimii molemmilta puolilta. Siipien jälkeen pujotetaan loput helmistä korennon ruumiiksi. Rautalangan toinen pää pyöritetään viimeisen ja toiseksi viimeisen helmen välistä pari kierrosta. Oli helpompi kierittää hiukan pitempää lankaa ja leikata ylimääräinen lanka lopuksi kuin yrittää päätellä pienellä langanpätkällä.

Sudenkorentojen tekeminen oli helppoa ja mukavaa, joten tein niitä sitten pienempienkin lasten kanssa. Siinä sai toki auttaa enemmän, mutta pienillekin on tärkeä ja iso asia, kun saa valita mieluisat helmet ja pujottaa ne itse.

2016-10-16

Kanttarellipizza


Synttärijuhlien suolaisten ruokien pääosaa oli vetämässä kanttarellipizza. Näin saatiin sekä käytettyä syksyn satoa
että tarjottua lihaton vaihtoehto sellaista kaipaaville. Ensimmäinen lajiaan tämä täällä oli ja täysin hatusta tempaistu mutta hyvin tuntui maistuvan.

Pizzapohja:

(kolmeen ⌀ 28cm paksuun lättyyn tai kahdelle uuninpellille)

  1. 4dl kädenlämpöistä (37⁰C) vettä
  2. 50g hiivaa
  3. 350g durumvehnäjauhoja
  4. 170g hiivaleipäjauhoja (8dl jauhoja yhteensä)
  5. 10g suolaa (~1tl tai vähän yli)

Taikina vaivataan pyörivällä sähkökoneella (taikinakoukuilla) kunnolla ja annetaan kohota kunnolla jotta jauhon gluteenit väsähtävät ainaiseen venymiseen ja paukkumiseen. Näin pitsa on helpompi muotoilla. Tähän pohjaan en laittanut rasvaa yhtään vaikka normaalisti laittaisin vähän oliiviöljyä, sillä pizzakastikkeeksi oli tulossa oliiviöljyä. Vieraiden olisi myös mukavampi syödä käsin pizzapohjaa joka ei tihku rasvaa.

Kun taikina on tunnin pari kohonnut, se jaetaan osiin jotka muotoillaan kireiksi palloiksi odottelemaan taas 30–60 minuutiksi, vaikka näin:



Tämän jälkeen voikin lätyn muotoilla ja laittaa hyvin jauhoitettuun uuninkestävään teräksiseen paistinpannuun täytettäväksi. Uuni päälle niin kuumalle kuin uuni antaa myöten ja grillivastus päälle jos sellainen löytyy. Mitä kuumempi uuni, sitä mehukkaampi pizza ja rapeampi pohja.

Täyte:

Tämän verran meni kolmeen pyöreään pannupizzaan, kahteen pellilliseen olisi mennyt enemmän täytettä.
  1. oliiviöljyä johon on sekoitettu aavistuksen verran valkosipulijauhetta, levitetään pohjan päälle pullasudilla
  2. timjamia, voi laittaa kymmenenkin vartta per pizza
  3. 160g (6 kpl) artisokansydämiä
  4. kaksi punasipulia kuullotettuina siivuina
  5. 350–400g kanttarelleja paistettuina (noin 4.5dl paistettua)
  6. emmentaljuustoraastetta
Pizzan annetaan kohota lämpimässä paikassa hetken, tällä välin voi täyttää seuraavaa. Pizza menee uunin ylätasolle grillivastuksen lähelle, pannupizza 10 minuutiksi, pelti noin 8 minuutiksi. Aika riippuu paljon uunistakin. (Vanhempien luona kun tein kerran leivinuunissa pizzaa, tuli minuutissa parissa kypsää. Siitä ei pizza paljoa parane.) Pohja ei ehtinyt paistunut paistinpannussa kunnolla, mutta ongelma ratkesi laittamalla paistinpannu lämpimälle hellan levylle hetkeksi.

Huom! Uunissa ollut paistinpannu näyttää erehdyttävästi samalta kuin sellainen, joka ei ole ollut uunissa. Älä erehdy ottamaan paljain käsin kiinni kahvasta.

Pizzan koristeena oli auringonkukan versoja, jotka olivat itselleni uusi tuttavuus. Näiden maku meni yllättävän hyvin kanttarellin ja kavereiden kanssa.

2016-10-12

Avainkaulakoru


Ekaluokkalaisen avainkaulakorun naru katkesi, joten se piti tehdä uudestaan ja tällä kertaa kalastajanlankaa vahvemmasta materiaalista. Nurkkiin on kertynyt puuhelmille kai alunperinkin tarkoitettua muovinarua, jonka sisällä menee jonkinlainen metallivahvike. Ainoa huono puoli on, että tämä muovinaru on erittäin liukasta eikä sovellu solmujen tekemiseen alkuunkaan.

Tutkin kalastajien käyttämiä solmuja, kun nylonista tehty siima on lähes yhtä huonoa solmittavaa kuin tämä. Päädyin Barrel Knot -nimiseen solmuun, jota kai yleisesti käytetään siimojen yhdistämiseen. Tavanomainen tapa solmia tämä on tuoda siimat yhteen vastakkaisista suunnista, kieputtaa toistensa ympärille spiraaliksi, tuoda päät spiraalin keskeltä läpi vastakkaisista suunnista ja vetää siimoista kireäksi, mikä muljauttaa kierrokset eri puolelle solmua. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan ollut yhtään varaa kiristellä, joten solmu piti tehdä valmiiksi kutakuinkin kireässä muodossa, kuten tässä kuvassa, joskin viidellä kierroksella kahden sijaan:


Siimasta tehtäessä päät voi leikata ihan lyhyiksi, mutta en tämän narun kanssa uskaltanut sillä tämä naru ei taitu lopulliseen muotoonsa siiman lailla. Sopivasti työntämällä lankoja solmun sisälle tämän olisi varmaan saanut purettua. Huijasin kuitenkin ja kynttilällä sulautin solmun lopuksi  jotta varmasti pysyy kasassa. Avaaminen onkin sitten haastavampi juttu…

Tästä tuli lopulta ihan nätti yksityiskohta, joka sopii hyvin helmien kaveriksi.

2016-10-04

Ranskalaisia!

Satuin lukemaan The Burger Labin artikkelin ranskalaisista perunoista ja täytyihän näitä kokeilla itse kun aineita ja välineitä löytyi.

Ainesosat


  • 1 kg isoja jauhoperunoita
  • etikkaa
  • ~1L mautonta öljyä, esim. rypsi tai rapsi
  • suolaa

Välineet

  • Korkeareunainen väh. 3L kattila
  • Digitaalinen lämpömittari
  • Reikäkauha
  • Siivilä (teräs)
  • Metallikulhoja
  • Kello
  • Liesituuletin

Työvaiheet

Koska toiseksi viimeinen välivaihe on pakastus, voi näitä tehdä pakastimen täyteen ja paistaa sitten tarvittaessa osan.

Kuori perunat

(En jaksanut)

Pilko perunat

Tee ~6 mm suikaleita. Reunoista saa veitsellä suoristamalla vähän kuorta samalla pois. Liian kapeat reunat ja kulmat joutavat roskiin, palaisivat muuten. Ensimmäisellä kerralla jaksoi veitsellä pilkkoa mutta tuo vie suhteettoman paljon aikaa. Seuraavaksi kerraksi täytyy ostaa perunaleikkuri.

Keittäminen

Tikkuperunat laitetaan kylmään veteen johon on mitattu 1 rkl etikkaa ja 1rkl suolaa per litra vettä ja tätä keitetään 10min. Vesi huuhtoo liiat sokerit pinnalta pois mikä estää pintaa ruskettumasta ja etikka estää perunoita muussautumasta, taikuutta.

Kuivaus

Perunat kuivataan kunnolla. Kiehuvan kuumina perunat kuivuvat pöydälle tms. levitettynä nopeasti.

1. friteeraus

Kun öljy on 200⁰C lämmintä, lisää perunat öljyyn. Keitä 50 sekuntia ja laita kuivumaan siivilän päälle. Kannattaa tehdä useammassa erässä ettei öljy jäähdy liikaa.

Pakasta

Tämä vaihe on valinnainen, mutta kuulemma auttaa hajoittamaan sisällä olevan perunan solukkoa vielä pehmeämmäksi. Jos et pakasta, anna vähintään jäähtyä. 

2. friteeraus

Perunat friteerataan useassa erässä 200⁰C lämpimässä öljyssä, tällä kertaa keitetään 3min 30s. Perunat voi ja kannattaa friteerata suoraan pakastimesta. Levyä voi pitää kutosella, jäiset perunat tiputtavat öljyn lämpötilaa reippaasti.

Suolataan ja nautitaan heti. Meillä oli seurana ketsuppia ja omaa kurkkumajoneesia, josta täytyy laittaa ohje jakoon joskus. Kuoret tekevät perunoista aavistuksen kitkeriä, eli jos tämä haittaa ei parane jättää kuorimista välistä. Hyvää on!

2016-10-02

Origamituulimylly


Teimme näitä vapuksi, mutta iloisena askarteluna ne sopivat milloin vain. Origami on niin helppo, että pienikin lapsi osaa sen avustettuna tehdä. Tuulimyllyiksi me näitä nimitämme, pinwheel on se nimi jonka itse opin, enkä ole varma miksi näitä pitäisi nimittää. Japanilaiselta ystävältä tällainen tuli syntymäpäiväkortin yhteydessä ja siitä saimme idean itsekin näitä askarrella. Tämän saman origamin saa tehtyä muutamallakin eri tavalla, mutta tällä tavalla me näitä teimme.


Käytimme 120gsm paperia, mikä saattaa vaikuttaa siihen, että nämä tuulimyllyt eivät pysy helpolla kiinni. Niinpä niiden keskelle on leikattu kartongista ympyrä. Sama nuppineula, joka pitää origamia kiinni paperipillissä, pitää myös kartonginpalaa origamin edessä. Nuppineula käännettiin pihdeillä pillin takana ja teipattiin kiinni pilliin, ettei siihen voisi vahingossa osua. Kun varsi tosiaan on paperipilliä, se menee helposti poikki. Tällaisena pika-askarteluna se nyt ei haittaa, mutta jos kestävämpiä koristeita kaipaa, kannattaa varren olla vaikka puuta.