Maskotti kynään

Halusimme jotain helppoa ja nopeaa askarteluohjelmaa syntymäpäiville kirjanmerkin lisäksi, pläräilin erilaisia blogeja ideoita etsien, ja sankari ajatteli tämän kuvan nähtyään, että näitähän voisi tehdä. Sankari testasi askartelun etukäteen ja teki tämän hetkessä ja helposti. Näin yleisesti ottaen tuo silmien ja hännäntypykän liimaaminen oli kuitenkin melkoisen vaikeaa 8-vuotiaille. Liimaa piti tietysti käyttää paljon ja sitä jäi sormiin, mutta ei niin paljon silmän ja piippurassin väliin kuin toivoa olisi saattanut. Piippurassin kiertäminen kynän ympärillekään ei onnistunut kaikilta ilman apua. Kaikilla oli kuitenkin kivaa, synttärisankarikin piti kavereidensa auttamisesta, ja jokainen sai oman maskotin mukaan.

Tarvikkeet:

• kynä
• piippurassi
• askartelusilmät
• askartelupallo
• liima, esim. Eri-Keeper

Piippurassin toisesta päästä muotoillaan korvat ja jätetään piippurassin pää kynää vasten niin, että kun piippurassi kierretään siihen päälle, alkupää lukittuu alle. Silmät ja hännäntypykkä liimataan käyttäen runsaasti liimaa. Maskottia ei liimata kynään kiinni, joten se on siirrettävissä. Tässä oli myös mukavaa, että sai antaa vieraille samalla hyvän lyijykynän mukaan.

Meduusa-kirjanmerkki

Syntymäpäiväjuhliin haluttiin ohjelmaksi vähän askartelua, koska syntymäpäiväsankari on itse kova askartelemaan. Sankari oli nähnyt koulussa jollakin luokalla pikachu-kirjanmerkkejä ja ajattelimme kirjanmerkin sopivan hyvin syntymäpäiväaskarteluksi. Pikachusta tuli kuitenkin meduusa, koska syntymäpäivien teemana oli Oktonautit.

Tarvikkeet:

• tulospaperia paksumpaa värillistä paperia
• valkoista ja mustaa paperia silmiin
• sakset
• rei'ittimiä silmiä varten
• liimaa

Leikkasin pahvista lapsille muutaman kaavan, jonka avulla he saivat piirrettyä paperiin ääriviivat, joita myöten leikata. Kirjanmerkin kaava on neliö, jonka sivut ovat 10 cm, josta leikataan kulmista keskustaan tehty kolmio pois. Poisleikattua kolmiota vastakkaiseen reunaan on sitten vielä lisätty meduusan lonkerot.

Neliön sivut taitetaan lonkeroreunaa vasten. Tässä osa lapsista käytti kulmaviivainta apuna, toisille taittaminen oli tuttua puuhaa.

Sitten taitetuista läpistä liimataan päällimmäinen alempaan kiinni ja varotaan, ettei liimata alempaa läppää pohjaan kiinni. Silloin luukku liimautuisi kiinni, eikä sitä saisi kirjan sivun kulmaan. Silmiä varten leikkasin itse etukäteen pieniä valkoisia ympyröitä. Olen kauan aikonut hankkia ympyrärei'ttimiä, mutta vielä niitä ei ole. Pienet mustat ympyrät lapset voivat tehdä tavallisen rei'ittimen avulla. Mustat ympyrät liimataan valkoisiin ja ne sitten meduusaan. En mielelläni piirrä kirjamerkkiin, koska ei voi olla varma, irtoaako kynän jäljestä jotain kirjaan, joten tässä vain leikataan ja liimataan. Lapset tykkäsivät ja oli hauskaa.

Tumppi-piñata

Syntymäpäivien teemaksi toivottiin Oktonautteja, joten tein piñataksi vesiläisten Tumpin Oktonauteista.

Tarvikkeet:

• tyhjiä kartonkipakkauksia piñatan runkoa varten
• sininen, keltainen ja vihreä kreppipaperi
• musta ja valkoinen huopa silmiin
• sininen huopa nenään
• pumpulia poskiin
• maalarinteippi
• sakset
• liima
• naru ripustamista varten

Altti teki hienon kaavan, jonka mukaisia kartonkipaloja teipataan 12 kappaletta yhteen. Näin saadaan Tumpin runko, joka muistuttaa aika lailla myös kuumailmapalloa. Maalarinteippi pitää yllättävän hyvin, joten sitä ei kannata laittaa piñatan alaosaan enemmän kuin kasassa pysyminen vaatii. Karkit täytyy muistaa laittaa sisäpuolelle ennen kuin laittaa viimeiset teipit kiinni. Muutaman piñatan kokemuksella täytyy myös huomauttaa, että pahviset karkkiaskit eivät kestä piñatan hakkaamista. Myös ripustusnaru solmitaan tulemaan pahvikovikkeen läpi ja Tumpin rungon yläosasta ulos ennen sulkemista. Tästä en nyt ottanut kuvaa, mutta samaan tapaan se tehdään kuin aikaisemmissakin tekemissäni piñatoissa.

Hapsutettuja sinisiä kreppipaperin suikaleita liimataan suiposta päästä alkaen noin puoleen väliin saakka, josta jatketaan keltaisilla hapsutetuilla suikaleilla loppuun.

Tumppi on turnipsin ja tonnikalan risteytys. Pakkauskartongista leikataan siis vielä kaksi evää sivuille ja kaksi pyrstön kappaletta alas sekä turnipsin naatti yläosaan. Evät teipataan vyötärön paikkeille ja pyrstön palat alaosaan. Ne päällystetään myös sinisillä kreppipaperin suikaileilla. Päällystämisen voi tehdä ennen tai jälkeen teippaamisen, kumpi sitten tuntuukin luontevammalta. Naatti teipataan kiinni ripustusnaruun, alkamaan heti Tumpin pään yläosasta. Se päällystetään vihreillä kreppipaperin suikaleilla, taas alhaalta ylöspäin.

Lopuksi vielä liimataan valkoisesta huovasta pienet soikiot mustasta huovasta leikattuihin soikioihin ja liimaataan nämä sopiviin kohtiin silmiksi. Pumpulista otetaan pienet pallot, jotka liimataan poskiksi ja sinisestä huovasta pieni kolmio, joka liimataan pumpulien yläpuolelle keskelle nenäksi.

Tämän piñatan tekeminen ei ole sen vaikeampaa kuin minkään muunkaan piñatan, mutta tekemiseen menee aikaa sitä enemmän mitä enemmän siinä on erikseen päällystettäviä ulokkeita ja mitä hankalamman muotoisia ne ovat. Ja tulihan tästäkin niin uskomattoman kaunis, että sääliksi kävi sen tuhoaminen.

Tässä vielä kaava, jonka muotoisia paloja tosiaan tarvitaan 12 kappaletta sopivan pyöreän muodon saamiseksi.

Oktonautteisat kutsukortit

Syntymäpäivien kutsukorttien on mukava olla juhlien teeman mukaiset. Ei juhlilla toki pakko ole olla mitään teemaa, mutta ainakin itselleni ohjelmaa, koristeita ja kaikkea juhliin sopivia tilpehöörejä on hauskempi ja helpompikin ideoida jonkin teeman ympärille.

Meillä syntymäpäiväsankari on aina tehnyt itse kutsukortit ja nyt niistä tosiaan tuli pieniä taideteoksia, mikä ei toki yhtään yllättänyt sankaria tuntien. Kakustakin tehtiin mahdollisimman paljon teemaan sopiva. Nyt jopa sillä kustannuksella, että kakkuja oli kaksi, sankari kun halusi suklaisen sekä tuollaisen kermapohjaisen oktohälytyksellä varustetun, emmekä halunneet tehdä suklaa-kermakakkua. Lopputulos oli kuitenkin hyvä. Kaikille maistui jompi kumpi ja aikuisillekin riitti palat.

Synttärikortti – paperiteippi overflow

Tämä on lapsen tekemä syntymäpäiväkortti ystävälleen. Paperipillistä leikattu ja liimattu numero ja koristeellista paperiteippiä niin paljon kuin sielu sietää. Tämän tekee äärettömän nopeasti ja materiaalit löytynevät kaikilta askartelijoilta kotoa. Näin saa helposti tyylikkään kortin muistakin aiheista.

Perhospiñata

Tuttavani kaipasi lapsensa syntymäpäiville piñataa, joten pidimme piñatanaskartelutyöpajan. Sankarin toiveena oli sateenkaariperhonen. Tuntuu nämä perhoset olevan kovaa huutoa tänä keväänä, toiselta lapsen kaverilta taas tuli perhosen mallinen kutsukortti syntymäpäiville. Se näytti erehdyttävän samanmuotoiselta kuin itse antamamme syntymäpäiväkutsut. Ihanaa huomata, kun saa levitettyä askarteluideoita ja -intoa erilaisilla tavoilla.

Tuttavallani oli upea paperikassi, jota hän keksi hyödyntää osana perhosta. Näin perhosen toinen puoli on kassista leikattua paperia ja toinen puoli sekä reunat muropaketista leikattua pahvia. Paperin luulisi repeävän hyvin helposti, joten pahviin ei tarvitse tehdä viiltoja helpottamaan hajottamista. Kreppipaperin liimaamisessa pääsee myös vähemmällä, jos osa piñataa on koristeellista paperia. Ja vaikka haluaisi päällystää koko piñatan perinteiseen tapaan kreppipaperilla, voi paperia silti käyttää osana piñataa, sen verran rankkaa tuo pahvin hajottaminen on.

Tarvikkeet:

• muropaketti tai muuta pahvia
• värimaailmaan tai aiheeseen sopiva paperikassi tai muu paperi
• liimaa
• sakset
• maalarinteippi
• kreppipaperia sateenkaaren väreissä
• ripustusnaru
• piippurassi tuntosarviksi, tässä punainen

Pahvista leikataan haluttu muoto, nyt siis perhonen. Paperiin piirretään pahviperhosta mallina käyttäen samanlainen perhonen, mutta leikataan noin 1cm saumavaroilla. Reunoja varten leikataan pahvista suikaleet, tässä tapauksessa 8cm leveät. Se määräytyi nyt muropaketin sivujen leveyden mukaan, mutta voisi olla myös enemmän tai vähemmän.

Reunoja varten leikatut suikaleet teipataan maalarinteipillä pahviperhoseen. Käytimme tässä leveää maalarinteippiä. Kun perhosessa tulee kulmia vastaan, kannattaa reunapahvi taittaa, niin sen saa muotoiltua myötäilemään perhosta tarkasti. Paperiperhoseen leikataan saumavaroihin pieniä viiltoja sinne sun tänne helpottamaan sen muotoilua. Sitä taitetaan sauman kohdalta, jotta saadaan selkeäreunainen perhonen.

Kun reunat on teipattu kiinni pahviseen perhoseen, kiinnitetään ripustusnaru reunan yläosaan. Tähän laitettiin palanen pahvia vahvikkeeksi, ja varmistettiin että reunoissa on kunnolla teippiä.

Seuraavaksi piñatan voikin täyttää. Tämä piñata söi karkkia, kuten niillä yleensä on tapana, mutta voisi siellä muutakin olla. Sitten paperi teipataan kiinni reunoihin ja piñata sulkeutuu. Tähän riittää kapeampikin maalarinteippi, jos valinnanvaraa löytyy.

Kreppipapereista leikataan noin 3cm levyisiä suikaleita, jotka hapsutetaan 2mm levyisillä noin 1,5cm syvyisillä hapsuilla. Kreppipaperi laitetaan leikatessa niin monin kerroin kuin sielu sietää, säästetään aikaa ja vaivaa.

Perusperiaate paperisuikaleiden liimaamisessa on, että ne liimataan alhaalta ylöspäin, peittämään edellinen suikale. Ja jos suikale ei ole riittävän pitkä koko kerrokseen, jatkosuikale liimataan aina vähän edellisen päälle. Aloitimme suikaleiden liimaamisen liimaamalla reunaan paperisen puolen saumavarojen päälle yhden kerroksen, jonka ei tarvitse olla hapsutettu.

Seuraava kerros liimattiin pahviperhosen päälle alareunaan, osittain reunan yli. Näiden tarkoituksena on estää pahvin näkyminen saumakohdissa. Sitten suikaleita liimataan sateenkaaren järjestyksessä alhaalta ylöspäin. Suikaleet saavat tulla reunoista hiukan yli, jotta ne peittävät sauman. Nyt liimana käytettiin Eri-Keeperiä, jota siveltiin pahviin hiukan edellisen suikaleen päälle.

Kun perhosen toinen puoli on täytetty suikaleilla, liimataan reunaan kerros suikaleita niin, että hapsut tulevat vähän reunan yli (kuvassa fuksian värinen kerros).

Sama toistetaan toisella puolen reunaa. Tämä kerros siis liimataan ensimmäisenä liimatun kerroksen päälle, mutta nyt hapsut tulevat vähän reunan yli. Tässä kohtaa hapsujen välistä pilkottaisi pahvia, jos tähän ei olisi liimattu kerrosta alle. Sitten reunoihin liimataan vielä sen verran kerroksia kuin siihen mukavasti mahtuu. Nyt tuntosarvet tehtiin kiertämällä piippurassi tiukasti ripustusnarun ympärille.

Muutaman tunnin valehtelin piñatan tekoon menevän, eikä se nyt paljon pieleen mennyt. Epäilemättä sen olisikin tehnyt muutamassa tunnissa, jos jaloissa ei pyörisi lapsilaumaa. Tuttavani piñata valmistui ja oman kappaleeni jätin vähän kesken. Siihen ei ole vielä sisältöä, kun en ole varma mihin tapahtumaan se pääsee. Nämä piñatat ovat niin herkullisen näköisiä, että pystyn kuvittelemaan lasten riemun, kun pääsevät niihin käsiksi. Olimme yhtä mieltä siitä, että ovat niin upeita, ettei raaskisi hajottaa – siis valmista tuli. Ja mikä tärkeintä, yhden lapsen unelma on toteutettu; oma äiti teki sateenkaariperhospiñatan hänen syntymäpäivilleen.

Perhosväritystehtävä

Tämä oli yksi ohjelmanumero syntymäpäivillä. Kuva on ihan googlen kuvahaulla löydetty ja varsinkin tuota monarkkiperhosta löytyy hyvin helposti värityskuvina. Tulostimme kuvia 250gsm paperille, ja kun jätin perhosiin runsaasti valkoista ympärille, ei tarvinnut murehtia tussien potentiaalista sotkemista. (Kuvassa oikealla oleva väritetty perhonen on 2-vuotiaan käsialaa, hänellä oli henkilökohtainen väritysalusta.)

Ohjeistin lapsia, että kuva kannattaa värittää hienosti; siitä voi myöhemmin tehdä taulun tai kortin, sen voi liimata tikun päähän ja laittaa pystyyn johonkin, vaihtoehtoja on vaikka miten. Lapset keskittyivät värittämiseen urakalla, sillä sai riehumisen loppumaan heti alkuunsa, ja perhosista tuli todella upeita. Ongintakin saatiin näppärästi toteutettua värittämisen aikana.

Boolia lapsille

Kuvaa ei tajuttu napata etukäteen, joten tässä näkee miten paljon boolia jäi jäljelle, kun 14 lasta joivat sitä vatsansa täydeltä.

Jos nurkissa sattuu pyörimään komea boolimalja, on siihen lähes välttämätöntä tehdä vaikuttava juhlajuoma lapsille. Kun puhuu boolista, monet lapsetkin ymmärtävät, että nyt on jostain hienosta kyse.

Tämän juoman pohjana on itse tekemäni marjamehu: 60% vadelmaa, 30% punaviinimarjaa, 10% mustaviinimarjaa, 360g sokeria per kilo marjaa. Luonnehtisin sen makua vahvan vadelmaisena sekamehuna, makeus on huomattavasti vähemmän kuin missään tavallisessa kaupan mehussa.

• ¾ laihahkoa marjamehua, tiivisteen laimentamisessa käytetty 50% vettä, 50% hiilihapotettua vettä
• ¼ kaupan omenatuoremehua
• limemehua 1rkl per 4l juomaa tai maun mukaan

Halusimme kevyen hiilihappoisuuden juomalle, eikä kivennäisvedessä olevaa suolaista makua, siksi hiilihapotettu vesi. Omenan maku on vahva, joten sen kanssa kannattaa olla varovainen, mutta se sopii kyllä hyvin marjayhdistelmiin. Lime antaa vähän terää juomalle.

Boolia tästä tuli noin 4 litraa ja se maistui hyvin. Joku lapsista kommentoi, että ei ole kauhean makeaa, mutta eihän sen tarkoituskaan ollut olla. Sekaan voi sitten laittaa ainakin sieviä jääpaloja, mutta miksei muutakin koristetta.

Sudenkorento-viesti

Tämä on ollut suosittu leikki lastenjuhlissa, ainakin meillä. Se on toiminut 4–8-vuotiaiden kanssa, ja leikittäisin sitä aikuisillakin, jos sellaisia juhlia nykyään järjestäisin. Siinä kaksi joukkuetta tai yksilöä kilpailee, kumpi saa ennemmin koottua otuksen seinään paloista. Sitä leikitään viestin tavoin, muu joukkue odottaa viivan takana, että seinälle palaa viemään mennyt tulee takaisin. Se vaatii yksinkertaista yhteistyötä, eikä tilaakaan tarvita mahdottomasti, kun liikkeellä on kerrallaan vain kaksi ihmistä.

Tässä tapauksessa koottava otus on sudenkorento. Se tuo vähän vaihtelua, ettei syntymäpäivillä ole pelkkiä perhosia. Tämä korento on Altin käsialaa. Siihen tarvitaan siis kaksi kappaletta otuksia, jotka on leikattu useaan osaan, nämä ovat seitsemässä osassa. Olen liimannut valkoisen kartongin pahvin päälle, mutta vaihtoehtoisesti kappaleet voi myös päällystää. Joka tapauksessa pelkkä paperi tai kartonki ei riitä, täytyy olla paksumpaa, ettei repeä leikissä.

Tämä on ollut siitä hauska leikki, että osa lapsista on aivan innoissaan, mutta toisia se ei juurikaan kiinnosta. Sillä saa siis hyvin jaettua porukkaa. Se ei myöskään vaadi paljon katsomista aikuisilta, joten samalla voi teettää muitakin juttuja.

Leppäkerttu-piñata

Olen tehnyt piñatan kerran aikaisemmin, ja vaikka se oli sievä, sen hajalle saaminen oli aivan liian vaikeaa. Sen tein liisteröimällä lehtisuikaleita ilmapallon päälle, ja nyt halusin kokeilla jotakin muuta. Tällä kertaa tutustuin miten piñata yleensä tehdään ja selvisi, että pahvista. Jossakin oli myös hyödynnetty muropakettia sellaisenaan, joten sille linjalle päätin itsekin lähteä.

Tarvikkeet:

• muropaketti, lisäksi pieni pala pahvia vahvikkeeksi ripustusnarulle
• sakset
• mattopuukko tai veitsi paketin vaurioittamiseen
• punaista ja mustaa kreppipaperia
• liimaa
• maalarinteippiä
• musta piippurassi
• suuret askartelusilmät
• ripustusnaru

Leikkasin muropaketin kulmista palat pois pyöristääkseni pakettia. En leikannut koko kulmaa, jotta siihen jäisi vielä tarvittava reuna, vaan vain palat pois sekä edestä että takaa. Teippasin sitten reunat vähän pyöristäen pohjan päälle. Vedin mattopuukolla kevyitä viiltoja pitkin pakettia saadakseni sen helpommin hajoavaksi. En tiedä auttaako se, mutta kokeilen.

Punainen kreppipaperi kuultaa vähän läpi, joten paketti kannattaa päällystää samalla punaisella kreppipaperilla tai silkkipaperilla. Musta kreppipaperi on täysin peittävää, joten sen alle jääviä kohtia ei tarvitse päällystää. Kreppipaperi muuten tuntuu värjäävän käsiä, joten sitä kannattaa hiukan varoa.

Kuvasta voi päätellä, miten leppäkerttu on tehty, jos osaa näitä tehdä. Itselläni meni hetki pyöritellessä, minkä levyisiä suikaleita pitäisi tehdä sun muuta, joten laitan tähän kaiken tarkasti ylös.

Kreppipaperista leikataan noin 3cm levyisiä suikaleita, joihin leikataan toiseen reunaan hapsutus. Hapsut saavat olla noin 1,5cm syvyisiä ja niitä voi leikata 2mm päähän toisistaan. Hapsuja leikatessa kannattaa laittaa kreppipaperi monin kerroin, että selviää vähän vähemmällä saksimisella. Suikaleet liimataan sitten alhaalta ylöspäin, aina peittämään edellinen suikale. Käytin nyt liimapuikkoa, koska se on helppoa, mutta ensi kerralla käytän Eri-Keeperiä, koska liimaa meni niin älyttömiä määriä, että tulee turhan kalliiksi. Liimasin ensin mustia suikaleita toiselle puolelle leppäkerttua vähän yli puolen välin ja sitten punaisia pohjasta alkaen peittämään selkäpuolen ja reunat. Annoin mustan kreppipaperin tulla hiukan yli niin, että liimatessani punaisen, se meni vähän mustan päälle, eikä välistä pilkota muropakettia.

Täytin piñatan ennen kuin teippasin yläosan kiinni. Piñataan menee sisälle karkkeja tai muita pieniä aiheeseen sopivia esineitä. Tässä tapauksessa sinne meni lähinnä karkkia, mutta löysinpä jostakin puisia minipyykkipoikia, joissa on puinen perhonen, joita lapset pääsevät kotonaan maalaamaan, ettei pelkäksi karkiksi mennyt. Tein yläosaan myös saksilla reiän, jonka läpi laitoin ripustusnarun. Jos olisin löytänyt ilmastointiteippiä, olisin vahvistanut reiän ympäryksen sillä, mutta en löytänyt, joten laitoin vielä pienen palan pahvia vahvistamaan kohtaa.

Liimasin mustaa kreppipaperia yläosaan ympäri koko leppäkertun niin, että selkäpuolenkin yläosa on musta. Mustasta paperista leikataan, hapsutetaan ja liimataan sitten vielä seitsemän pilkkua punaiselle puolelle. Tein leppäkertun päälle kaksi reikää, joiden läpi pujotin mustan piippurassin tuntosarviksi. Piippurassia oli hankala saada ohjatuksi toisesta reiästä toiseen, joten käytin virkkuukoukkua apuna. Jos olisin ajatellut asiaa aiemmin, olisin kenties pujottanut piippurassin samassa vaiheessa, jossa laitoin ripustusnarun, mutta toimi se näinkin. Viimeistelin teoksen vielä liimamalla päälle kaksi suurta (2cm halkaisijaltaan) askartelusilmää.

Piñata on valmis kun se on niin upea, että sitä ei raaskisi hajottaa.

Tikkariperhoset

Kuulin tästä ideasta ystävältäni muutama vuosi sitten, ja käytimme sitä syntymäpäivillä onginnasta saatavana saaliina. Uskoakseni tätä käytetään usein ystävänpäivänä, mutta meillä se on tänä keväänäkin menossa syntymäpäivien ongintaan.

Tarvikkeet:

• kartonki
• sakset
• kyniä ja tarroja koristelemiseen, jos haluaa
• tikkari
• askartelusilmät, jos haluaa

Perhonen leikataan halutun värisestä kartongista. Tämä perhonen on Altin piirtämä, mutta lapset voisivat itsekin piirtää perhosen. Meillä jää kuitenkin leikkaaminen ja koristeleminen lapsille, joten riittää siinä tekemistä. Perhosen keskelle tehdään kaksi viiltoa, joista tikkari pujotetaan. Lapset liimasivat tikkarille vielä silmät, mutta se ei suinkaan ole välttämätöntä. Toiselle puolelle perhosta voi myös halutessaan kirjoittaa viestin, tässä tapauksessa esimerkiksi: "Kiitos kun kävit!".

Synttäreiden teemaksi tuntuu muodostuneen nyt perhoset, tosin muutama muukin hyönteinen pääsee mukaan tuomaan vaihtelua, joten luvassa on enemmänkin perhosaiheisia askarteluja. Päässä on kymmenen ideaa, jotka odottavat toteutumista.

Kummaa kyllä tämä perhosen malli oli pysynyt minulla tallessa useamman vuoden. Usein malleilla on tapana kadota mystisesti, ja osasyy tämän bloginkin pitämiseen on, että ne pysyisivät tallessa. On aina kurja muistaa, että silloin joskus tuli tehtyä jollekin lahjaksi joku tosi kiva juttu, mutta mitenköhän sen tein, pitää suunnitella uudestaan.