Perhospiñata

Tuttavani kaipasi lapsensa syntymäpäiville piñataa, joten pidimme piñatanaskartelutyöpajan. Sankarin toiveena oli sateenkaariperhonen. Tuntuu nämä perhoset olevan kovaa huutoa tänä keväänä, toiselta lapsen kaverilta taas tuli perhosen mallinen kutsukortti syntymäpäiville. Se näytti erehdyttävän samanmuotoiselta kuin itse antamamme syntymäpäiväkutsut. Ihanaa huomata, kun saa levitettyä askarteluideoita ja -intoa erilaisilla tavoilla.

Tuttavallani oli upea paperikassi, jota hän keksi hyödyntää osana perhosta. Näin perhosen toinen puoli on kassista leikattua paperia ja toinen puoli sekä reunat muropaketista leikattua pahvia. Paperin luulisi repeävän hyvin helposti, joten pahviin ei tarvitse tehdä viiltoja helpottamaan hajottamista. Kreppipaperin liimaamisessa pääsee myös vähemmällä, jos osa piñataa on koristeellista paperia. Ja vaikka haluaisi päällystää koko piñatan perinteiseen tapaan kreppipaperilla, voi paperia silti käyttää osana piñataa, sen verran rankkaa tuo pahvin hajottaminen on.

Tarvikkeet:

• muropaketti tai muuta pahvia
• värimaailmaan tai aiheeseen sopiva paperikassi tai muu paperi
• liimaa
• sakset
• maalarinteippi
• kreppipaperia sateenkaaren väreissä
• ripustusnaru
• piippurassi tuntosarviksi, tässä punainen

Pahvista leikataan haluttu muoto, nyt siis perhonen. Paperiin piirretään pahviperhosta mallina käyttäen samanlainen perhonen, mutta leikataan noin 1cm saumavaroilla. Reunoja varten leikataan pahvista suikaleet, tässä tapauksessa 8cm leveät. Se määräytyi nyt muropaketin sivujen leveyden mukaan, mutta voisi olla myös enemmän tai vähemmän.

Reunoja varten leikatut suikaleet teipataan maalarinteipillä pahviperhoseen. Käytimme tässä leveää maalarinteippiä. Kun perhosessa tulee kulmia vastaan, kannattaa reunapahvi taittaa, niin sen saa muotoiltua myötäilemään perhosta tarkasti. Paperiperhoseen leikataan saumavaroihin pieniä viiltoja sinne sun tänne helpottamaan sen muotoilua. Sitä taitetaan sauman kohdalta, jotta saadaan selkeäreunainen perhonen.

Kun reunat on teipattu kiinni pahviseen perhoseen, kiinnitetään ripustusnaru reunan yläosaan. Tähän laitettiin palanen pahvia vahvikkeeksi, ja varmistettiin että reunoissa on kunnolla teippiä.

Seuraavaksi piñatan voikin täyttää. Tämä piñata söi karkkia, kuten niillä yleensä on tapana, mutta voisi siellä muutakin olla. Sitten paperi teipataan kiinni reunoihin ja piñata sulkeutuu. Tähän riittää kapeampikin maalarinteippi, jos valinnanvaraa löytyy.

Kreppipapereista leikataan noin 3cm levyisiä suikaleita, jotka hapsutetaan 2mm levyisillä noin 1,5cm syvyisillä hapsuilla. Kreppipaperi laitetaan leikatessa niin monin kerroin kuin sielu sietää, säästetään aikaa ja vaivaa.

Perusperiaate paperisuikaleiden liimaamisessa on, että ne liimataan alhaalta ylöspäin, peittämään edellinen suikale. Ja jos suikale ei ole riittävän pitkä koko kerrokseen, jatkosuikale liimataan aina vähän edellisen päälle. Aloitimme suikaleiden liimaamisen liimaamalla reunaan paperisen puolen saumavarojen päälle yhden kerroksen, jonka ei tarvitse olla hapsutettu.

Seuraava kerros liimattiin pahviperhosen päälle alareunaan, osittain reunan yli. Näiden tarkoituksena on estää pahvin näkyminen saumakohdissa. Sitten suikaleita liimataan sateenkaaren järjestyksessä alhaalta ylöspäin. Suikaleet saavat tulla reunoista hiukan yli, jotta ne peittävät sauman. Nyt liimana käytettiin Eri-Keeperiä, jota siveltiin pahviin hiukan edellisen suikaleen päälle.

Kun perhosen toinen puoli on täytetty suikaleilla, liimataan reunaan kerros suikaleita niin, että hapsut tulevat vähän reunan yli (kuvassa fuksian värinen kerros).

Sama toistetaan toisella puolen reunaa. Tämä kerros siis liimataan ensimmäisenä liimatun kerroksen päälle, mutta nyt hapsut tulevat vähän reunan yli. Tässä kohtaa hapsujen välistä pilkottaisi pahvia, jos tähän ei olisi liimattu kerrosta alle. Sitten reunoihin liimataan vielä sen verran kerroksia kuin siihen mukavasti mahtuu. Nyt tuntosarvet tehtiin kiertämällä piippurassi tiukasti ripustusnarun ympärille.

Muutaman tunnin valehtelin piñatan tekoon menevän, eikä se nyt paljon pieleen mennyt. Epäilemättä sen olisikin tehnyt muutamassa tunnissa, jos jaloissa ei pyörisi lapsilaumaa. Tuttavani piñata valmistui ja oman kappaleeni jätin vähän kesken. Siihen ei ole vielä sisältöä, kun en ole varma mihin tapahtumaan se pääsee. Nämä piñatat ovat niin herkullisen näköisiä, että pystyn kuvittelemaan lasten riemun, kun pääsevät niihin käsiksi. Olimme yhtä mieltä siitä, että ovat niin upeita, ettei raaskisi hajottaa – siis valmista tuli. Ja mikä tärkeintä, yhden lapsen unelma on toteutettu; oma äiti teki sateenkaariperhospiñatan hänen syntymäpäivilleen.