Huovutettuja palloja joulukuuseen

Yritin huovuttaa kelloa kuuseen, mutta en ollut huovuttanut moniin vuosiin, joten ei se nyt ihan kellolta mielestäni näytä, pieneltä tonttulakilta kenties. Palloja sen sijaan olen joskus onnistuneestikin huovuttanut kuusenkoristeeksi, ja se on helppoa. Sille linjalle nytkin sitten lähdin. Tokaluokkalainen muisti jo itsekin miten tällainen tehdään, ja olen joskus pienempiäkin lapsia opettanut huovuttamaan palloa.

Tarvikkeet:

• villaa
• lämmintä vettä
• mäntysuopaa
• lanka ripustamiseen

Huovuttaminen toimii niin, että villasta laitetaan ohuita levyjä päällekkäin. Joka toisessa levyssä on villan syyt eri suuntaan kuin edellisessä ja levyt sitten tarttuvat kiinni toisiinsa sopivan kontaktin, lämmön, veden ja saippuan avulla. Lopuksi huovutettu työ käsitellään vuoroin kuumalla ja kylmällä vedellä.

Aloitan pallon tekemällä villasta solmun, jonka ympärille sitten saippuoin lisää villaa. Pallo on siitä helppo, että sitä pystyy pyörittämään käsien välissä, kunhan on ensin hellästi saanut uuden villakerroksen tarttumaan vanhan päälle. Pallo voi olla minkä kokoinen tahansa, suurta tehdessä tosin kannattaa laittaa sisälle sitten jo pieni pussillinen riisiä, massapallo tai muuta vastaavaa. Näistä tekemistämme on tullut halkaisijaltaan muutaman sentin kokoisia, joten siinä ei paljon villaa tai kärsivällisyyttäkään tarvita.

Pääsiäistipu, lankapallomallia

Aloin jo ikävöidä talven pörröisiä punatulkkuja, joten piti keksiä kevääseen sopivia lintuja. Tämän tekee nopeasti, joten se sopii vähän kärsimättömällekin lapselle. Tipun korkeus on vain 3,7cm, joten lankaakaan ei tarvita mahdottomia määriä.

Tarvikkeet

• keltainen kartonki
• keltainen lanka ja neula
• sakset
• askartelusilmät 2kpl ja liima, jos niissä ei ole tarrapintaa

Leikkaa keltaisesta kartongista kaksi kappaletta tipuja, joiden keskelle reikä halkaisijaltaan 1,5cm. Tee pallo, eli kieritä lankaa tipun vartalon ja reiän ympäri pitäen kartonkeja päällekkäin. Leikkaa langat poikki ulkoreunaa myötäillen ja sido lanka kartonkien välistä pitämään pallo kasassa.

Joulumobile nahkaisilla piparkakuilla

Tarvikkeet:

• männynoksa tai kaksi, muutkin käyvät, mutta nuo ovat kauneimpia
• ruskeaa nahkaa
• satiininauhaa, tässä luonnonvalkoista ja punaista 16 mm levyistä
• narua kahden oksan yhteen sitomiseen, tässä juuttia
• sakset
• piparkakkumuotti sabluunaksi, mutta voi vapaallakin kädellä piirtää
• meisti tai reikäpihdit reikien tekoon, tässä 6 mm meisti
• vasara

Piparkakkumuotin avulla saa painettua nahkaan ääriviivat, joita myöten leikataan. Vasaroin muottia vähän, puupalikka muotin ja vasaran välissä, jotta sain hyvin näkyvät ääriviivat, mutta se ei ole välttämätöntä. Kuvion voi myös piirtää mallista tai omasta päästä.

Nahkaisen piparkakun yläreunaan tehdään sopivan kokoinen reikä. Kun satiininauha on 16 mm levyistä, täytyy reiän olla 6 mm leveä, mutta jos nauha on kapeampaa, pienempikin reikä toimii. Tässä käytin meistiä ja vasaraa, mutta saa reiän vaikka saksillakin tehtyä.

Kaksi oksaa sidotaan ristikkäin yhteen kiertämällä narua oksien risteyksessä kulmittain molempiin suuntiin. Samalla voi tehdä lenkin, josta mobilen saa kattoon roikkumaan.

Leikkasin satiininauhoista 40–50 cm mittaisia pätkiä, jotka pujotin piparkakkujen rei'istä läpi. Pätkät voisivat olla pitempiäkin, 50–60 cm, mutta satiininauhaa ei tähän hätään ollut tarpeeksi ja sitä säästääkseni nidoin pätkän päät yhteen, mutta niihin voisi tehdä tiukan solmunkin, joka olisi epäilemättä kestävämpi ratkaisu. Piparkakkuja tähän meni 10 kappaletta, mutta se on toki kiinni oksien pituudesta. Nauhat, joissa roikkuu nahkainen piparkakku, ripustetaan oksiin ja mobile on valmis ripustettavaksi kattoon.

Lepakko verhoihin

Näitä teimme viime vuonna, kun järjestimme kummitusjuhlat lasten kavereille. Niitä annettiin juhlissa käyneille kotiin muistoksi, mutta muutama löytyi nyt taas koristamaan verhoja. Ne aloittivat sarjan verhoihin pyykkipojalla ripustettavista koristeista. Talvella oli punatulkkuja ja keväällä perhosia. Jotain muutakin olisi tarkoitus vielä askarrella verhoihin joskus tulevaisuudessa.

Tarvikkeet:

• pyykkipoika
• musta kartonki
• musta(, punainen ja valkoinen) maali, tässä sormiväri
• veitsi tai sakset
• liima, esim. Eri-Keeper
• tikku silmien ja suun maalaamiseen

Maalaa pyykkipoika mustaksi. Käytimme kuivaustelineenä tyhjää vessapaperirullaa, jotta ei tarvitsisi odottaa toisen puolen kuivumista. Kun pyykkipoika on kuivunut, siihen maalataan vielä valkoisella silmät ja punaisella suu. Tässä käytimme cocktail-tikkua, jotta jälki olisi vähän tarkempi kuin sormenpäillä tehtynä. Nämä toki voi jättää poiskin, jos ei halua lepakolle kasvoja, mutta lapset maalasivat nämä, ja kasvot olivat olennainen asia.

Näihin lepakoihin leikkasin veitsellä kartongin, mutta voisi sen saksillakin tehdä. Veitsellä saa minkälaisen ikinä haluaakin, mutta kulmat ovat niin teräviä, että asiasta kannattaa varoittaa, jos näitä lapsiperheisiin menee. Pyykkipoika liimataan keskelle kartonkia ja lepakko on valmis.

Origamimunakuppi

Yritin tehdä muutamia origamipupuja pääsiäisen kunniaksi, mutta hermot meni. Ei tullut pupuja vaan muodottomia etäisesti eläintä muistuttavia hirviöitä. En ole ihan niitä kärsivällisimpiä ihmisiä. Piti siis löytää joku origami, josta tulisi hyvälle mielelle, tuntuisi siltä että minäkin osaan. Tähän sai mukavasti lasten maalaamia muniakin esille. Tein näitä itse, mutta otan lapset mukaan seuraavalla kerralla, niin helppo tämä on. Katsoin ohjeen kerran ja muistin sen heti, eikä yhden taitteluun mennyt kahtakaan minuuttia. Ohjeen bongasin Youtubesta, mutta löytyy näitä muualtakin, tässä nyt kuitenkin tämä.

Köysimatto

Jos ruotsalaisen sisustustavaratalon matot tuntuvat liian halvoilta ja helpoilta, voi väsätä tällaisen iltapuhteiksi.

Köysimatto on tehty Kuitulinjasta tilatusta 12mm paksusta juutti”narusta” eli köydestä. Tilasin kaksi 17m kerää ja jäljelle jäi vähän alle kolmen metrin pätkä. Kokonaismenekki oli siis vähän yli 31 metriä.

Itse solmimisessa ei työhön kuluvaan aikaan nähden juurikaan ole mitään ihmeellistä paitsi päättelyt ja sen keksiminen että mikä menee mistäkin ali tai yli. Loput ajasta kuluukin vetämällä köyttä solmun läpi kun löysiä saa parhaimmillaan kiristellä 15m.

Kaksi kerää yhdistettiin puolivälissä pleissaamalla ja lopuksi päät pleissattiin kiinni viereisiin köysiin sivusta kuten pannunalusessakin. Sattumalta päät sai osumaan samaan kohtaan missä kerät oli yhdistetty, mikä näkyy ylläolevassa kuvassa. (Huomaatko oikealta puolelta missä solmut ovat piilossa?)

Tässä vielä kieputtamiskaavio helpottamaan solmimista jos joku tällaisen tekee. Juutti ei kestä ulkokäyttöä ilman homeenestoainetta ja kovettuu kastuessaan. Tämä yksilö pääsi (suihkuttomaan) vessaan. Juuttiköysi kovana materiaalina tuntuu hauskalta jalanpohjissa, suosittelen.

Pääsiäispupu paperista

Halusin tehdä pitkästä aikaa paperista jotakin isompaa, ja muistin tämän viime vuonna löytämäni pupun, jota en silloin ehtinyt tehdä. Ohje on saksaksi, mutta ei sitä tarvitse mihinkään, kaavat ovat hyvät ja helppolukuiset. Muutama päivä tähän meni, ettei niitä ihan tusinatyönä tee. Käytin liitoksiin yleisliimaa. Tein pupun ex tempore, enkä löytänyt nurkista kaksipuolisia teippityynyjä, joita ohjeessa käytetään. Osassa liitoksia teippi todellakin olisi ollut tarpeen, mutta hyvin sillä liimallakin pärjäsi. Paperini sentään oli 250gsm, eikä sitä mitään järkeä olisikaan ohuemmalla tehdä. Tekeminen oli hauskaa, kuin palapeliä olisi koonnut, ja kaunista tuli.

Silkkipaperipioneja

Silkkipaperipionien tekeminen on helppoa ja nopeaa, mutta silkkipaperia menee paljon. Silkkipaperista voi tehdä niin monenlaisia kukkia, että nämä näyttävät palloilta useimpien rinnalla, mutta pioneina näitä tosiaan itse ajattelen. Tein näitä koristeeksi syntymäpäiville, miten muutenkaan. Niiden tekeminen on terapeuttisen miellyttävää, kun saa kiinni jutun juonesta. Niillä saa myös helposti väriä tilaan. Itseäni murehduttaa ainoastaan, miten saan purettua kukat juhlien jälkeen. Säilytystä nämä kukat pahemmin eivät siis kestä, ja minä en kestä ajatusta heittää menemään tällaista määrää silkkipaperia. Kuulun ihmisiin, jotka säästävät hajotetut piñatatkin. Haluaisin tehdä niistä joskus jonkin installaation, tai vähintään hyödyntää niiden osia jossakin muussa.

Tarvikkeet:

• silkkipaperia
• sakset
• lankaa sitomiseen ja ripustamiseen

Leikkasin silkkipaperin 25cm x 25cm kokoiseksi. Arkit olivat sen kokoisia, että siitä tuli kuusi tuon kokoista, ja leikkasin siinä valmiiksi olevien taitosten mukaan. Paperit voivat toki olla pienempiä tai suurempia, minkä kokoisia kukkia sitten haluaakin. Jos haluaa kukan keskustan eriväriseksi, kannattaa pinon päällimmäiseksi laittaa erivärisiä papereita, jotka voivat olla myös pienempiä kuin ulkopuolella olevat paperit.

Jos haluaa tehdä näistä kukista esimerkiksi kimpun ylhäältä ripustamisen sijaan, voi käyttää vihreää piippurassia kukan sitomiseen. Näin saa piippurassista varren kukalle. Itse teippasin niitä lähinnä kattoon, josta sitten osa tipahteli.

• Laita paperit päällekkäin.
• Taita pino haitariksi. Tässä taitos oli noin 2cm.
• Leikkaa haitarin molemmat päät pyöreäksi.
• Sido lanka tiukasti pinon keskikohtaan. Tein vielä lankaan lenkin, josta saisin ripustuslangan sidottua myöhemmin.
• Avaa silkkipaperit varovasti irti toisistaan. Tee ensin keskellä olevan langan toinen puoli valmiiksi. Avaa siitä ensin molemmat reunat ja sitten keskellä olevat. Haitaria pitää avata jonkin verran, että paperit irtoavat toisistaan. Silkkipaperia saa vähän vetääkin, mutta ei kannata ottaa ihan terälehtien kärjistä kiinni, paperi repeää helposti.

Origamiperhosia kattoon

Tämä on edelleen syntymäpäivien koristeiden tekemistä. Origamiperhosen ohje löytyy monestakin paikasta, sen verran perusorigami se on, mutta tämän mukaan itse olen tehnyt. Perhonen on nopea ja helppo tehdä. Origameja on niin monenlaisia, että niistä saa mukavia kattokoristeita eri teemoilla. Niitä kannattaa tosin tehdä aika monta, että ovat näyttäviä. Näihin olen siis ommellut valkoisen langan päälle ja teipannut ne siitä kattoon, näin ne lentävät.

Perhonen verhoihin

Siitä ei ole kauan, kun punatulkut tehtiin lasten verhoihin, mutta ajattelin syntymäpäiväkoristeeksi perhosia verhoihin. Niistä saa sitten jokainen vieras napata yhden mukaansa. Ja onpahan niitä sitten jo valmiina kevättä varten, kun punatulkut tuntuvat liian talvisilta. Tikkariperhosten perhonen on ritariperhosmallia ja tämä on enemmän sinisiipeä. Jälleen kerran lapset voivat itsekin piirtää haluamansa perhosen, mutta tämä on Altin käsialaa.

Tarvikkeet:

• puinen pyykkipoika
• värillinen kartonki
• musta maali, tässä sormiväri
• muste ja sivellin
• sakset, tässä lisäksi kuviosakset
• veitsi

Maalaa pyykkipojan yläosa mustaksi. Leikkaa kartongista perhonen. Me leikkasimme siipien alaosat kuviosaksilla rosoisemman ja aidomman vaikutelman aikaan saamiseksi, mutta se ei ole välttämätöntä. Maalasimme perhosten reunat musteella niin, että sivelimme reunan ensin vedellä. Kun mustetta laittaa siveltimellä märkään pintaan, se leviää hieman. Tässä voisi tietysti kokeilla vesiväriäkin, jos mustetta ei satu löytymään nurkista. Jos pyykkipojat ovat samaa mallia kuin nämä, käytin Sini-merkkisiä, voi tehdä viillon keskelle perhosta ja pujottaa pyykkipojan metalliosan siitä läpi. Vaihtoehtoisesti voi myös liimata perhosen pyykkipoikaan.

Tässä vielä tämänkin perhosen kaava.

Ruusukranssi paperista

Olen jo pitemmän aikaa suunnitellut tekeväni eri kausiin sopivia kransseja. Näin satunnaisessa ovessa tällaisen ruusukranssin, johon heti ihastuin. Ajattelin, että koristeltuani 80-lamppuisen valosarjan, voisin ottaa jonkun toisenkin pitkäjänteisyyttä vaativan projektin. Ei silti, tähän meni vain se pari päivää, kun tuota valosarjaa koristelin toista kuukautta. Ei kuitenkaan ollut helppoa opetella tekemään noita ruusuja – pelkästään siihen meni tunti jos toinenkin, mutta eipä se vielä lannistanut, kysyin Altilta apua. Hän sitten teki minulle mallin Wolfram Alphan avulla, ja jopas sujui. Onkohan mitään pulmaa, mihin Wolfram Alpha ei osaisi auttaa.

Tarvikkeet:

• styroksinen kranssipohja, tässä 20cm halkaisijaltaan
• paperia, tässä ruusuissa dyykatun vanhan kirjan sivuja, perhosissa skräppäyspaperia
• sakset
• liimaa, esim. Eri-Keeper
• kuparilankaa
• sivuleikkurit kuparilangan katkaisemiseen
• pieniä nuppineuloja, jos ei halua liimata perhosia kiinni kranssiin

Tämän yksinkertaisen paperiruusun ohjeita löytyy sieltä sun täältä. Joskus ne tehdään pyöreästä, joskus kovinkin mutkaisesta ympyrän muotoisesta paperista. Periaate on kuitenkin sama. Paperi leikataan spiraaliksi ja rullataan ulkoreunasta alkaen. Spiraalin alku pitää rullata mahdollisimman tiukasti, jotta ruusun keskusta on kaunis. Kun spiraalin on rullannut loppuun, voi päästä irti ja lisätä liimaa ympyrän keskikohtaan, johon spiraali päättyy ja josta tulee ruusun pohja. Rulla liimataan kiinni pohjaan ja sitä voi halutessaan tässä vaiheessa vielä pyörittää tiukemmaksi, se kun avautuu jonkin verran kun rullasta päästää irti.

Ruusun leveyttä voi vaihdella niin, että joskus liimaa rullan hyvin tiukkana ja joskus taas löysänä. Halusin itse vielä pientä variaatiota ruusujen korkeuteenkin, joten kasvatin muutaman ruusun ympyrää parilla millillä joka suuntaan.

Ruusuja liimataan riveissä keskeltä kranssia alkaen. Seuraavat rivit liimataan aina lomittain, ettei muodostuisi koloja. Tajusin keskimmäisen rivin liimattuani, että ruusut eivät tule peittämään joka milliä pohjasta, enkä halunnut styroksin näkyvän, joten päällystin pohjan samalla paperilla, jolla ruusutkin tein. Tämä kannattaa kuitenkin ehdottomasti tehdä ennen kuin kiinnittää ensimmäistäkään ruusua.

Koska kranssi nyt tulee perhosteemaisten syntymäpäivien ovikoristeeksi, tein siihen vielä muutaman perhosen. Perhosissa on kaksi paperia, joista päällimmäinen on pari milliä joka kohdasta pienempi kuin alimmainen. Paperit pysyvät kiinni toisissaan kuparilangan avulla, jonka terävät päät olen vielä kääntänyt kaksinkerroin tuntosarviksi. Tässä toki voi käyttää jotain muutakin kuin kuparilankaa, itseltäni vain sattui löytymään sitä, ja olen tykännyt sen käyttämisestä muutenkin. Liitin perhoset kranssiin pistämällä ylemmän ja alemman siiven välistä pienen nuppineulan kiinni alla olevaan ruusuun. Jos en jaksa tehdä syksyllä uutta kranssia, voin vaihtaa perhoset vaikka syksyisiin lehtiin.

Tässä vielä kaava noille ruusuille, joita itse tein. Tuo koko, 9cm x 10cm, määräytyi sen mukaan, miten sain kirjan sivusta kaksi ruusua mahdollisimman vähillä hukkapaloilla. Se näytti olevan ihan täydellisen kokoinen kranssiinkin. Ja pakko laittaa myös perhosen kaava. Sen piirsin tällä kertaa itse, kun en enää kehdannut pyytää Alttia piirtämään yhtään perhosta.

Koristeltu valosarja

Sain joululahjaksi valosarjan ja näin Strömsössä tällaisen lampputuunauksen, joten halusin itsekin kokeilla. Kevättä odotellessa on mukava tehdä jotakin keväistä, ja tämä menee nätiksi koristeeksi näin ystävänpäivänä. On sitä tarkoitus käyttää myös kevään syntymäpäivissä koristeena. Munakennoja sai kerätä aika urakalla, että ei tämä ihan ex-tempore askartelusta mene. Saamassani valosarjassa on 80 lamppua ja halusin tietenkin kukista kaksinkertaisia, että olisivat näyttäviä, joten kaiken kaikkiaan sain leikata 160 munakuppia kennoistaan irti. Lapset auttoivat maalaamisessa, mutta on tämä projekti silti niin pitkäjänteisyyttä vaativa, että en tekisi toiste tässä laajuudessa.

Tarvikkeet:

• valosarja (led, ettei tule tulipalovaaraa)
• paljon munakennoja
• maalia ja pensseleitä, meillä sormivärejä
• sakset
• työkalu kennon rei'ittämiseen, meillä sukkapuikko
• sähköteippiä, jos kukat uhkaavat tipahtaa lampuista 

Ensin leikkaisin kennot irti paketeista ja muotoilin vähän. Tein reiän pohjaan neulalla ja suurensin sen 5mm puikolla, nämä lamput ovat juuri sen kokoisia. Sitten maalasin kennot. Reiät menivät vähän umpeen maalatessa, mutta sain sukkapuikon niistä hyvin helpolla läpi sen enempää hajottamatta kennoa, joten uskon, että reiät kannattaa silti tehdä ennen maalaamista. Tähän upposi paljon aikaa, mutta on se upea!

Punatulkku verhoihin

Katselin lepakoita lastenhuoneen verhoissa ja tajusin, että sinne on nyt unohtunut väärä vuodenaika. Tunsin oloni Pikku prinssiksi, kun pyysin taas Altilta: "Piirrä minulle punatulkku". Eikä minulle kelvannut boakäärme, joka oli syönyt punatulkun, ei vaarantuneita eläimiä saa syödä. Sitä paitsi punatulkun piti olla elämänsä voimissa ja lentää.

Tarvikkeet:

• puinen pyykkipoika
• musta ja harmaa kartonki
• punainen ja valkoinen huopa
• tummanruskea tussi, akryylimaali, sormiväri tms, me käytimme tussia
• sakset
• liima, esim. Eri-Keeper
• askartelusilmä tms

Tussaa tai maalaa pyykkipojan toinen pää tummanruskeaksi, tästä tulee punatulkun jalat. Leikkaa mustasta kartongista punatulkku ja harmaasta sen siivet. Leikkaa punaisesta huovasta iso palanen linnun mahaan ja pieni pala valkoisesta punaisen viereen. Liimaa valkoinen huopa linnun mahaan, sitten toinen siipi linnun yläosaan niin, että se menee vähän valkoisen päälle.

Liimaa seuraavaksi punainen huopa niin, että se menee vähän valkoisen huovan ja harmaan kartongin päälle. Liimaa sitten vielä toinen siipi linnun toiselle puolelle ja silmä oikealle puolelle. Liimaa lopuksi pyykkipoika lintuun niin, että laitat liimaa vain toiseen puoleen pyykkipoikaa, jotta saat sen avattua. Pyykkipoikaa kannattaa availla muutaman kerran kuivumisen aikana, koska toinenkin puoli liimaantuu helposti kiinni. On tärkeää, ettei toisessa puolessa pyykkipoikaa ole liimaa, ja pienillä lapsilla varsinkin siihen menee helposti liimaa, joten pursuavia liimoja voi vaivihkaa vähän pyyhkäistä hammastikullakin.

Tässä vielä näppärä kaava punatulkkuun, jos piirtäminen tuntuu vaikealta.
Vihjeenä vielä, että jos laittaa kartongin kaavan alle ja piirtää viivoja pitkin jollakin melko terävällä, vaikka pikkulusikan toisella päällä, jää kartonkiin painauma, jota pitkin voi leikata.

Punatulkku-teema jatkuu

Punatulkkutaulussa oli vähän turhan tarkkaa työtä pienelle, joten piti kehitellä toinenkin punatulkkuaskartelu. Kaikki pitivät tästä niin paljon, että nyt näitäkin roikkuu täällä monta.

Käytetyt materiaalit:

• musta kartonki
• punainen, harmaa ja valkoinen villalanka ja neula
• sakset
• askartelusilmät 2kpl ja liima, jos niissä ei ole tarrapintaa
• ripustukseen lankaa ja sinitarraa

Mustasta kartongista leikattiin kaksi kappaletta punatulkkuja, joiden keskelle tehtiin reikä halkaisijaltaan 1,5cm. Seuraavaksi tehtiin tupsu. Punaista lankaa kieritettiin reiän ja linnun alaosan ympäri niin paljon kuin jaksettiin kartonkeja päällekkäin pitäen. Sen jälkeen kieritettiin vielä vähän harmaata lankaa linnun yläosan ja reiän ympäri ja vielä vähemmän valkoista lankaa yläosaan pyrstön puolelle.

Langat leikattiin poikki ulkoreunaa myötäillen ja lopuksi sidottiin lanka kartonkien välistä pitämään tupsua kasassa. Lintu viimeisteltiin liimaamalla silmät molemmille puolille ja kiinnittämällä ripustuslanka linnun yläosaan kartonkien väliin sinitarralla.

Tässä vielä kaava pulskalle punatulkulle, jos piirtäminen ei nappaa.

Punatulkkutaulu ikkunaan

Pidämme kovasti punatulkuista, ja koska niitä ei nykyään enää paljon ikkunasta bongaile, täytyy tyytyä katsomaan pahvisia versioita.

Käytetyt materiaalit:

• musta ja punainen kartonki
• punainen paperi
• neula ja mustaa lankaa
• Eri-keeper ja liimapuikko
• sakset
• veitsi ja alusta

Leikkasin mustasta kartongista 21x21cm palan, jonka sisään leikkasin yhdeksän 5x5cm aukkoa niin, että reunoissa ja aukkojen välissä on aina 1,5cm. Punaisesta kartongista leikkasin 12 kappaletta 0,5cm paksuista kehystä, joiden sisällä on 5x5cm aukko. Näistä yhdeksän liimataan toiselle puolelle mustaa kartonkia ja kolme satunnaisiin kohtiin toiselle puolelle mustaa kartonkia. Näin saadaan ulos näkyvälle puolelle perinteistä tyyliä ja sisäpuolelle vähän hauskempaa. Leikkasin mustasta kartongista yhdeksän punatulkkua ja punaisesta paperista punatulkkuihin punaisen osan, yhteensä 18 kappaletta, molemmille puolille liimattavaksi.

Lapset liimasivat punatulkkuihin punaiset osat ja ompelivat linnut roikkumaan mustasta kehyksestä siitä kohtaa, mihin punainen kartonkikehys liimataan päälle. Kartonkikehykset liimattiin ja taulu tuli valmiiksi. Taulussa oli huomattavasti enemmän vaivaa kuin olin ajatellut. Leikkaaminen silti yleensä on rentouttavaa, joten en valita. Lapsetkin saivat liimata ja ommella, joten heille tuli tunne, että taulut ovat omia ja heidän itsensä tekemiä.

Ja koska tauluista jäi yli paljon punaisia ja mustia 5x5cm kartonkipaloja, lapset tekivät omat korttinsa niille.

Ja jos punatulkun piirtäminen tuntuu mahdottomalta haasteelta, tässä vielä Altin piirtämä tulkku.