Antiikkikynttilöitä – pakko tätäkin kokeilla

Vanhoja kynttilänpätkiä oli päässyt kertymään taas sen verran, että tuli aika tehdä kynttilöitä. Olen aiemmin tehnyt kynttilöitä muottiin valamalla, mutta nykyään on tullut käytettyä antiikkikynttilöitä sen verran paljon enemmän kuin pöytäkynttilöitä, että oli järkevämpi tehdä niitä.

Tarvikkeet:

• kynttilämassaa
• sydänlankaa
• kattila ja astia massan sulattamiseen vesihauteessa
• valuastia, tässä tapauksessa peltinen viinipullon kotelo
• suuri kattila, johon valuastia mahtuu
• teline, johon kynttilät asetetaan kuivumaan, mahdollisesti myös keppejä, joihin sitoa langat
• lämpömittari, jos siltä tuntuu, ei välttämätön

Sulatin kynttiläjämät vesihauteessa, näin ei massa pääse kuumenemaan vahingossa liikaa. Steariini ja parafiini sulavat siinä 70 asteen tuntumassa, eikä niitä ole tarvetta saada yli 100 asteisiksi, saattaisivat syttyä palamaan ja palovammojen riski joka tapauksessa kasvaisi. Kastoin sydänlangat massaan ja asetin kuivumaan ja suoristin. Lanka on hyvä kyllästää, koska massa ei tartu märkään lankaan. Suojasin lattian sanomalehdillä ja viritin krokettimailan pyykkitelineen päälle kynttilöiden telineeksi. Tämän voisi varmasti tehdä helpomminkin, mutta ensimmäisellä kerralla ei aina ole kaikki loppuun asti ajateltua. Joka tapauksessa halusin kastaa kaksi kynttilää kerrallaan ja tarvitsin jotain, johon saada kynttilät kuivumaan niin, etteivät ne ole kiinni toisissaan. Laitoin suureen kattilaan kiehuvaa vettä ja peltisen viinipullon kotelon valuastiaksi kattilaan. Kaadoin valuastiaan kiehuvaa vettä ja kynttilämassaa päälle.

Sitten lankoja vain kastetaan reippaasti, tasaisesti ja varmasti alas asti. Pidin yhtä lankaa keskeltä kiinni niin, että yhdellä kastamisella tekee kahta kynttilää. Yhden langan pituus oli siis noin 60cm, kahden kynttilän verran. Vaihtoehtoisesti voisi solmia lankoja kolme tai neljäkin keppiin, jos valuastia on riittävän leveä. Sydänlangan alapäähän voi kiinnittää painoksi esim. verhonipsun, mutta tein ilman painoja, joten suoristelin kynttilänalkuja usein. Valmistuvan kynttilän pitää antaa jäähtyä välillä, joten itsekin tein sitten sen parikymmentä kynttilää kastaen yhden parin aina vuorollaan. Sulatin välissä toki myös lisää massaa, ja keitin kattilaa, jotta sain veden valuastiassa taas riittävän kuumaksi. Loppuvaiheessa kannattaa katkaista kynttilöiden alaosaan muodostuvat hännät. Viimeisimmät kastot kannattaa tehdä kuumaan massaan, että kynttilän pinta jää siistiksi ja sileäksi. Anna kynttilöiden jäähtyä kylmiksi ennen kuin otat ne kuivumasta, kynttilä voi muuttaa muotoaan vielä lämpimänä.

Lakknäsin limppu

Tätä olen jo vuosikaudet leiponut aina jouluisin, joskus muulloinkin. Se on hyvää, äärimmäisen helppo tehdä, säilyy hyvin ja on helppo antaa lahjaksi.

• 1l piimää
• 75g hiivaa
• 3dl kaljamaltaita
• 3dl vehnäleseitä
• 4dl ruisjauhoja
• 1l vehnäjauhoja
• 2½tl suolaa
• 2dl siirappia

Sekoita hiiva kädenlämpöiseen piimään. Lisää kaikki loput aineet piimään, sekoita hyvin, vaivata ei tarvitse. Laita taikina voideltuihin leipävuokiin. Taikinasta riittää kolmeen tavallisen kokoiseen leipävuokaan, itse käytän 2l vuokia, joten siitä tulee kahteen vuokaan. Laita vuoat kylmään uuniin ja peitä ne liinalla. Anna seistä uunissa puoli tuntia ja laita sen jälkeen uuni päälle 175 asteeseen, ota liina pois. Ota leivät pois vuoista ja käännä ne ylösalaisin noin 1½ tunnin kuluttua.

Leivän pinta saa tummua hyvin tummaksi, mutta ei mielellään mustua. Ei leipä siitä tosin pilalle mene, vaikka pinta palaisikin. Kannattaa kurkistaa uuniin reilun tunnin kohdalla. Jos leivät näyttävät palavan siinä kohtaa, peitä ne leivinpaperilla, ei kuitenkaan ole vakavaa, vaikka kääntäisit leivät jo 1h 15min kohdalla. Paista leipiä vielä noin puoli tuntia ylösalaisin. 15 minuuttiakin saattaa riittää, jos leivät ovat jo kovin tummia. Pidän nyrkkisääntönä, että leipiä pitää paistaa vähintään 1½ tuntia ja korkeintaan 2 tuntia 15 minuuttia, uunikin vaikuttaa tässä paljon.

Punatulkku-teema jatkuu

Punatulkkutaulussa oli vähän turhan tarkkaa työtä pienelle, joten piti kehitellä toinenkin punatulkkuaskartelu. Kaikki pitivät tästä niin paljon, että nyt näitäkin roikkuu täällä monta.

Käytetyt materiaalit:

• musta kartonki
• punainen, harmaa ja valkoinen villalanka ja neula
• sakset
• askartelusilmät 2kpl ja liima, jos niissä ei ole tarrapintaa
• ripustukseen lankaa ja sinitarraa

Mustasta kartongista leikattiin kaksi kappaletta punatulkkuja, joiden keskelle tehtiin reikä halkaisijaltaan 1,5cm. Seuraavaksi tehtiin tupsu. Punaista lankaa kieritettiin reiän ja linnun alaosan ympäri niin paljon kuin jaksettiin kartonkeja päällekkäin pitäen. Sen jälkeen kieritettiin vielä vähän harmaata lankaa linnun yläosan ja reiän ympäri ja vielä vähemmän valkoista lankaa yläosaan pyrstön puolelle.

Langat leikattiin poikki ulkoreunaa myötäillen ja lopuksi sidottiin lanka kartonkien välistä pitämään tupsua kasassa. Lintu viimeisteltiin liimaamalla silmät molemmille puolille ja kiinnittämällä ripustuslanka linnun yläosaan kartonkien väliin sinitarralla.

Tässä vielä kaava pulskalle punatulkulle, jos piirtäminen ei nappaa.

Punatulkkutaulu ikkunaan

Pidämme kovasti punatulkuista, ja koska niitä ei nykyään enää paljon ikkunasta bongaile, täytyy tyytyä katsomaan pahvisia versioita.

Käytetyt materiaalit:

• musta ja punainen kartonki
• punainen paperi
• neula ja mustaa lankaa
• Eri-keeper ja liimapuikko
• sakset
• veitsi ja alusta

Leikkasin mustasta kartongista 21x21cm palan, jonka sisään leikkasin yhdeksän 5x5cm aukkoa niin, että reunoissa ja aukkojen välissä on aina 1,5cm. Punaisesta kartongista leikkasin 12 kappaletta 0,5cm paksuista kehystä, joiden sisällä on 5x5cm aukko. Näistä yhdeksän liimataan toiselle puolelle mustaa kartonkia ja kolme satunnaisiin kohtiin toiselle puolelle mustaa kartonkia. Näin saadaan ulos näkyvälle puolelle perinteistä tyyliä ja sisäpuolelle vähän hauskempaa. Leikkasin mustasta kartongista yhdeksän punatulkkua ja punaisesta paperista punatulkkuihin punaisen osan, yhteensä 18 kappaletta, molemmille puolille liimattavaksi.

Lapset liimasivat punatulkkuihin punaiset osat ja ompelivat linnut roikkumaan mustasta kehyksestä siitä kohtaa, mihin punainen kartonkikehys liimataan päälle. Kartonkikehykset liimattiin ja taulu tuli valmiiksi. Taulussa oli huomattavasti enemmän vaivaa kuin olin ajatellut. Leikkaaminen silti yleensä on rentouttavaa, joten en valita. Lapsetkin saivat liimata ja ommella, joten heille tuli tunne, että taulut ovat omia ja heidän itsensä tekemiä.

Ja koska tauluista jäi yli paljon punaisia ja mustia 5x5cm kartonkipaloja, lapset tekivät omat korttinsa niille.

Ja jos punatulkun piirtäminen tuntuu mahdottomalta haasteelta, tässä vielä Altin piirtämä tulkku.

Lapsen lahjoja kavereille

Tällaisia pikkupaketteja esikoululaisemme teki eskarikavereilleen. Ne oli helppo tehdä, tosin hän teki niitä niin paljon, että siinä meni tunteja. Materiaalejakin löytyi helposti kaapista, ja ilmakuivuvaa savea saa kirjakaupoista, rautakaupoista, vaikka mistä.

Käytetyt materiaalit:

• ilmakuivuvaa savea n.10g per koriste
• kaulin ja piparkakkumuotteja
• sekalaisia saventökkimistyökaluja
• akryylimaalit ja pieni sivellin
• erivärisiä helmilankoja 
• sakset
• kartonkia
• tarroja
• liimattavia koristeita ja Eri-keeperiä
• valkoinen geelikynä
• värillisiä papereita
• lumihiutale rei'itin
• kirjainleimoja

Ilmakuivuvaa savea kaulittiin ja siitä otettiin pienellä piparkakkumuotilla paloja, joihin kaiverrettiin kuvioita ja reikä, johon ripustusnaru laitetaan. Seuraavana päivänä ne maalattiin akryylimaaleilla ja helmilanka kiinnitettiin.

Punatulkkutaulusta yli jääneistä mustista kartongin kappaleista askarreltiin tarrojen, liimattavien koristeiden ja valkoisen geelikynän avulla kortteja.

Pieni taiteilija halusi vielä kauniit paketit, mutta niiden askartelemiseen ei kärsivällisyys riittänyt, joten tässä autoin. Leikkasin A4-kokoisia värillisiä papereita neliöiksi ja taittelin niistä origamikirjekuoren, joka kulkee nimellä menko. Erilaisia ohjeita taitella sama asia löytyy melkoisen paljon, mutta tässä ne kaksi, joiden avulla itse olen tuon opetellut: 1 ja 2.

Lopulliseen pakettiin sujautettiin koristeen ja kortin lisäksi valkoisesta paperista rei'itetty lumihiutale ja leimattiin saajan nimi toiselle puolelle. Toivottavasti kaverit tykkäävät!

Kaulahuivisolmu

Taannoin katsoimme mitälie videota erilaisista tavoista sitoa kaulahuivi ja siitä lähdin pohdiskelemaan vaihtoehtoja. Tuli keksittyä tällainen solmu, enkä ole muualla vastaavaa nähnyt joten olkaa hyvät. (Pretzel knot -nimellä kulkee muutamakin samankaltainen solmu, mutta tätä ei.)

Solmu pysyy hyvin kasassa eikä avaudu liikenteessä. Purkaminen on silti helppoa - vetää päistä sitten kumman tahansa pois solmusta, niin huivi on jo irti. 

Solmiminen aloitetaan heitämällä huivi kaksinkerroin niskaan (tällaiset ovat aina jotenkin käytännöllisempiä kuin sellaiset solmut, joissa huivin täytyy kiertää kaulaa useamman kerran). Ylempi pää kannattaa jättää hieman pidemmäksi.

Ylempi irtopää vedetään keskeltä osittain lenkin läpi…

…ja tästä muodostetaan uusi lenkki.

Ja toisella irtopäällä lukitaan tämä lenkki sokan tavoin. Pörhistä huivia.

Tämän joulun piparkakkuinstallaatio – tietyömaa

Meillä on tapana tehdä joka vuosi erilainen "piparkakkutalo". Aihe on yleensä jollakin tavalla ajankohtainen sillä hetkellä. Tänä talvena lähettyvillä on usein nähtävä ja paljon tunteita herättävä tietyömaa, joten oli luontevaa tehdä se piparkakusta. Altti piirsi kaivinkoneen ja paalutuskoneen kaavan ja muotoili automuotinkin toisesta turhasta muotista, kun en löytänyt automuottia kaupasta. Paalujen keskellä on sinisiä kiteitä esittämässä jäätä. Syksyn sateet ovat luoneet tietyömaalle useita kertoja tekojärven, ja lapset kuvittelevat, miten se voisi jäätyä, jos pakkasia joskus tulisi, ja sinne pääsisi luistelemaan. Tämän toteutuminen ei kuulosta kovin todennäköiseltä, mutta piparkakkuinstallaatioon sen voi tehdä. Kevyen liikenteen kiertotien olisin tehnyt pastilleista, mutta tähän mahtui ainoastaan autojen kiertotie, joten se sai pastillit. Suosittelen muillekin vaihtuvia piparkakkutalojen teemoja, ei pääse kyllästymään.