Origamipallo

Japanilainen ystäväni opetti tämän minulle, ja esikoululainen opetteli sen tekemistämme palloista. Hän innostui pallosta niin, että on pitänyt esikoulussaan origamityöpajoja, ja nyt jokainen halukas siellä on oppinut tämän tai sen lumpeenkukan, jota hän pääsiäisenä teki. Teknisesti ottaen tämä on kyllä lähempänä kuutiota kuin palloa, mutta pallona se minulle opetettiin, joten en osaa sitä muuna ajatella.

Aloitetaan paperin kuviopuoli alaspäin (1). Paperista tehdään kuvasarjan viimeinen kuvio (6), jollaisella aika moni muukin origami alkaa. Siihen päästään taittamalla paperi ensin kulmittain, avaamalla ja toistamalla toiseen suuntaan (2). Sitten paperi taitetaan pituussuunnassa puoliksi (3) ja vielä kerran puoliksi (4). Yksi syntyneen neliön kulmista (kuvassa 4 vasen yläkulma) taitetaan vastakkaiseen kulmaan niin että syntyy kolmio (5). Paperi käännetään toisin päin ja tämä toistetaan vielä toisella puolella (6).

Nyt molemmilla puolilla paperia on kaksi irtonaista kulmaa, jotka taitetaan keskelle (7&8).

Äskeisestä muodostunut  kulma taitetaan keskelle taitteeseen (9). Tämä tehdään myös neljä kertaa, symmetrisesti jokaisessa samanlaisessa kohdassa (10).

Kuvassa 8 taitetut irtonaiset kulmat taitetaan nyt äsken taitettujen pienten kolmioiden sisään (13). Kulma siis taitetaan pienen kolmion päälle (11) ja vielä takaisinpäin paperin suuntaisesti (12). Pientä kolmiota avataan kevyesti, jotta juuri syntynyt taitettu paketti saadaan sen sisään (13&14). Tämä tehdään symmetrisesti yhteensä neljä kertaa.

Toisessa päässä taiteltua paperia on reikä, johon puhalletaan, ja pallo on valmis.

Synttärikortti – paperiteippi overflow

Tämä on lapsen tekemä syntymäpäiväkortti ystävälleen. Paperipillistä leikattu ja liimattu numero ja koristeellista paperiteippiä niin paljon kuin sielu sietää. Tämän tekee äärettömän nopeasti ja materiaalit löytynevät kaikilta askartelijoilta kotoa. Näin saa helposti tyylikkään kortin muistakin aiheista.

Alone in Kyoto

Tein nämä läksiäislahjaksi Japaniin takaisin muuttavalle ystävälleni. Hän ei asu Kiotossa, mutta Airin kappale Alone in Kyoto on soinut paljon päässäni näitä neuloessani. Tuo kappale soi myös taustalla elokuvassa Lost in Translation kohdassa, jossa päähenkilö kulkee japanilaisessa puutarhassa. Hienoja tunnelmia siihen kappaleeseen siis joka tapauksessa liittyy, kuten myös tähän ystävääni ja hänen kanssaan viettämiini hetkiin. Käden lämmittimien malli on myös japanilaista alkuperää, Rasen tekijänä Izumi Ouchi.

Halusin kerrankin neuloa jotain, jossa en muokkaisi mitään, että selviäisin vähemmällä pähkäilyllä. Päädyin sitten kuitenkin peilaamaan mallin toisen käden lämmittimeen, koska se nyt vain on mielestäni nätimpää. Ehkä se helpolla pääseminen on täysin mahdotonta neuleprojekteissani.

Lanka: Viking of Norway Baby Ull 55g
Puikot: 2½
Tiheys: 30s = 10cm
Koko: nainen

En kopioi tähän ohjetta, mutta selitän, miten peilasin kuvion. Mallissa palmikot tehdään aina niin, että kaksi ensimmäistä silmukkaa laitetaan apupuikolle työn eteen ja niiden takaa neulotaan seuraavat kaksi. Peilatessa laitoin silmukat työn taakse odottamaan. Mallissa puikko alkaa aina nurjalla silmukalla ja kuviossa päättyy aina kavennukseen. Peilatessa neuloin puikon lopusta alkaen, eli puikko päättyi aina nurjaan ja kuviota tehdessä alkoi aina kavennuksella. Ohjeessa olevat oikein yhteen kavennukset tein takakautta. Siinä ne muutokset oikeastaan ovatkin, ei siis liian vaikeaa, mutta haluaako sitä ylipäätänsä lähteä peilaamaan, on aina tapauskohtaista.

Tein myös itselleni samanlaiset, mutta lankana käytin Hjertegarnin Alpaca Silkiä. Lanka on kaunis ja hyväntuntuinen, mutta kutisee käsivarsissani paljon. Päädyn luultavimmin purkamaan ne, tekemään langasta jotain muuta ja tekemään tällaiset itselleni jostakin toisesta langasta.

Ystävännauha

Esikoululainen teki tällaisen itselleen ja takaisin Japaniin muuttavalle ystävälleen. Tämä on niin helppo malli, että vähän nuorempikin varmasti selviytyisi siitä, jos kärsivällisyyttä riittää.

Lankana käytettiin omasta lankakopasta löytyneitä merseroituja puuvillalankoja. Lisänä on omasta jemmasta löytyneitä puuhelmiä. Nämä tehtiin hetken mielijohteesta yhdessä päivässä, (vieläpä viimeisenä mahdollisena,) joten hyvä on, että nurkissa oli mieluisia materiaaleja.

Tarvitaan kaksi 150cm mittaista lankaa. Langat taitetaan kaksinkerroin niin, että toiset päät ovat 30cm ja toiset 120cm. Taitteeseen muodostetaan lenkki sitomalla umpisolmu. Lenkki kiinnitetään imukupilla tai hakaneulalla johonkin, missä se pysyy paikallaan. Lyhyet langat asetetaan keskelle ja pitkät sivuille. Jos käyttää nauhassa kahta eri väriä, ulompien lankojen järjestyksellä on merkitystä. Jos haluaa ovelasti työn sisälle eri värit kuin ulkopuolelle, tarvitaan alun perinkin eri mittaiset langat, mutta tämän voi jokainen itsekin laskea tuosta, jos sellaista nauhaa suunnittelee.

Solmu tehdään niin, että otetaan vasemmalta puolelta lanka (ruskea), nostetaan se keskimmäisten päältä ja oikealla olevan (vihreä) ali. Otetaan oikealta puolelta lanka (vihreä), sujautetaan se keskimmäisten ali ja vasemmalta lähteneen langan (ruskea) muodostamasta lenkistä läpi. Kiristetään reunimmaisten lankojen solmu pitämällä keskimmäiset langat samalla tiukkoina.

Sitten mennään takaisin. Otetaan oikealta puolelta lanka (ruskea), nostetaan se keskimmäisten päältä ja vasemmalla olevan (vihreä) ali. Otetaan vasemmalta puolelta lanka (vihreä), sujautetaan se keskimmäisten ali ja oikealta lähteneen langan (ruskea) muodostamasta lenkistä läpi. Kiristetään solmu.

Tätä toistetaan kunnes nauha ylettyy ranteen ympärille. Helmiä saa pujottaa keskimmäisiin lankoihin kumpaan vain milloin vain.

Kun nauha on hyvän mittainen, jaetaan neljä lankaa kahdeksi pariksi ja tehdään molempiin umpisolmu. Sitten tehdään molempiin pareihin erikseen umpisolmua kunnes solmitun osan pituus on noin 5cm. Siinä kiedotaan vasemmalta tai oikealta puolelta lanka lyhyemmän langan ympäri ja kiristetään pitämällä lyhyempi lanka tiukkana. Solmua tehdään koko ajan samalla langalla, eli lyhyemmän langan ympärille. Loppuun tehdään taas umpisolmu ja katkaistaan ylimääräinen lanka. Ystävännauha sidotaan ranteeseen näiden kahden solmitun pötkön ja alussa muodostetun lenkin avulla.

Perhospiñata

Tuttavani kaipasi lapsensa syntymäpäiville piñataa, joten pidimme piñatanaskartelutyöpajan. Sankarin toiveena oli sateenkaariperhonen. Tuntuu nämä perhoset olevan kovaa huutoa tänä keväänä, toiselta lapsen kaverilta taas tuli perhosen mallinen kutsukortti syntymäpäiville. Se näytti erehdyttävän samanmuotoiselta kuin itse antamamme syntymäpäiväkutsut. Ihanaa huomata, kun saa levitettyä askarteluideoita ja -intoa erilaisilla tavoilla.

Tuttavallani oli upea paperikassi, jota hän keksi hyödyntää osana perhosta. Näin perhosen toinen puoli on kassista leikattua paperia ja toinen puoli sekä reunat muropaketista leikattua pahvia. Paperin luulisi repeävän hyvin helposti, joten pahviin ei tarvitse tehdä viiltoja helpottamaan hajottamista. Kreppipaperin liimaamisessa pääsee myös vähemmällä, jos osa piñataa on koristeellista paperia. Ja vaikka haluaisi päällystää koko piñatan perinteiseen tapaan kreppipaperilla, voi paperia silti käyttää osana piñataa, sen verran rankkaa tuo pahvin hajottaminen on.

Tarvikkeet:

• muropaketti tai muuta pahvia
• värimaailmaan tai aiheeseen sopiva paperikassi tai muu paperi
• liimaa
• sakset
• maalarinteippi
• kreppipaperia sateenkaaren väreissä
• ripustusnaru
• piippurassi tuntosarviksi, tässä punainen

Pahvista leikataan haluttu muoto, nyt siis perhonen. Paperiin piirretään pahviperhosta mallina käyttäen samanlainen perhonen, mutta leikataan noin 1cm saumavaroilla. Reunoja varten leikataan pahvista suikaleet, tässä tapauksessa 8cm leveät. Se määräytyi nyt muropaketin sivujen leveyden mukaan, mutta voisi olla myös enemmän tai vähemmän.

Reunoja varten leikatut suikaleet teipataan maalarinteipillä pahviperhoseen. Käytimme tässä leveää maalarinteippiä. Kun perhosessa tulee kulmia vastaan, kannattaa reunapahvi taittaa, niin sen saa muotoiltua myötäilemään perhosta tarkasti. Paperiperhoseen leikataan saumavaroihin pieniä viiltoja sinne sun tänne helpottamaan sen muotoilua. Sitä taitetaan sauman kohdalta, jotta saadaan selkeäreunainen perhonen.

Kun reunat on teipattu kiinni pahviseen perhoseen, kiinnitetään ripustusnaru reunan yläosaan. Tähän laitettiin palanen pahvia vahvikkeeksi, ja varmistettiin että reunoissa on kunnolla teippiä.

Seuraavaksi piñatan voikin täyttää. Tämä piñata söi karkkia, kuten niillä yleensä on tapana, mutta voisi siellä muutakin olla. Sitten paperi teipataan kiinni reunoihin ja piñata sulkeutuu. Tähän riittää kapeampikin maalarinteippi, jos valinnanvaraa löytyy.

Kreppipapereista leikataan noin 3cm levyisiä suikaleita, jotka hapsutetaan 2mm levyisillä noin 1,5cm syvyisillä hapsuilla. Kreppipaperi laitetaan leikatessa niin monin kerroin kuin sielu sietää, säästetään aikaa ja vaivaa.

Perusperiaate paperisuikaleiden liimaamisessa on, että ne liimataan alhaalta ylöspäin, peittämään edellinen suikale. Ja jos suikale ei ole riittävän pitkä koko kerrokseen, jatkosuikale liimataan aina vähän edellisen päälle. Aloitimme suikaleiden liimaamisen liimaamalla reunaan paperisen puolen saumavarojen päälle yhden kerroksen, jonka ei tarvitse olla hapsutettu.

Seuraava kerros liimattiin pahviperhosen päälle alareunaan, osittain reunan yli. Näiden tarkoituksena on estää pahvin näkyminen saumakohdissa. Sitten suikaleita liimataan sateenkaaren järjestyksessä alhaalta ylöspäin. Suikaleet saavat tulla reunoista hiukan yli, jotta ne peittävät sauman. Nyt liimana käytettiin Eri-Keeperiä, jota siveltiin pahviin hiukan edellisen suikaleen päälle.

Kun perhosen toinen puoli on täytetty suikaleilla, liimataan reunaan kerros suikaleita niin, että hapsut tulevat vähän reunan yli (kuvassa fuksian värinen kerros).

Sama toistetaan toisella puolen reunaa. Tämä kerros siis liimataan ensimmäisenä liimatun kerroksen päälle, mutta nyt hapsut tulevat vähän reunan yli. Tässä kohtaa hapsujen välistä pilkottaisi pahvia, jos tähän ei olisi liimattu kerrosta alle. Sitten reunoihin liimataan vielä sen verran kerroksia kuin siihen mukavasti mahtuu. Nyt tuntosarvet tehtiin kiertämällä piippurassi tiukasti ripustusnarun ympärille.

Muutaman tunnin valehtelin piñatan tekoon menevän, eikä se nyt paljon pieleen mennyt. Epäilemättä sen olisikin tehnyt muutamassa tunnissa, jos jaloissa ei pyörisi lapsilaumaa. Tuttavani piñata valmistui ja oman kappaleeni jätin vähän kesken. Siihen ei ole vielä sisältöä, kun en ole varma mihin tapahtumaan se pääsee. Nämä piñatat ovat niin herkullisen näköisiä, että pystyn kuvittelemaan lasten riemun, kun pääsevät niihin käsiksi. Olimme yhtä mieltä siitä, että ovat niin upeita, ettei raaskisi hajottaa – siis valmista tuli. Ja mikä tärkeintä, yhden lapsen unelma on toteutettu; oma äiti teki sateenkaariperhospiñatan hänen syntymäpäivilleen.

Origamimunakuppi

Yritin tehdä muutamia origamipupuja pääsiäisen kunniaksi, mutta hermot meni. Ei tullut pupuja vaan muodottomia etäisesti eläintä muistuttavia hirviöitä. En ole ihan niitä kärsivällisimpiä ihmisiä. Piti siis löytää joku origami, josta tulisi hyvälle mielelle, tuntuisi siltä että minäkin osaan. Tähän sai mukavasti lasten maalaamia muniakin esille. Tein näitä itse, mutta otan lapset mukaan seuraavalla kerralla, niin helppo tämä on. Katsoin ohjeen kerran ja muistin sen heti, eikä yhden taitteluun mennyt kahtakaan minuuttia. Ohjeen bongasin Youtubesta, mutta löytyy näitä muualtakin, tässä nyt kuitenkin tämä.

Köysimatto

Jos ruotsalaisen sisustustavaratalon matot tuntuvat liian halvoilta ja helpoilta, voi väsätä tällaisen iltapuhteiksi.

Köysimatto on tehty Kuitulinjasta tilatusta 12mm paksusta juutti”narusta” eli köydestä. Tilasin kaksi 17m kerää ja jäljelle jäi vähän alle kolmen metrin pätkä. Kokonaismenekki oli siis vähän yli 31 metriä.

Itse solmimisessa ei työhön kuluvaan aikaan nähden juurikaan ole mitään ihmeellistä paitsi päättelyt ja sen keksiminen että mikä menee mistäkin ali tai yli. Loput ajasta kuluukin vetämällä köyttä solmun läpi kun löysiä saa parhaimmillaan kiristellä 15m.

Kaksi kerää yhdistettiin puolivälissä pleissaamalla ja lopuksi päät pleissattiin kiinni viereisiin köysiin sivusta kuten pannunalusessakin. Sattumalta päät sai osumaan samaan kohtaan missä kerät oli yhdistetty, mikä näkyy ylläolevassa kuvassa. (Huomaatko oikealta puolelta missä solmut ovat piilossa?)

Tässä vielä kieputtamiskaavio helpottamaan solmimista jos joku tällaisen tekee. Juutti ei kestä ulkokäyttöä ilman homeenestoainetta ja kovettuu kastuessaan. Tämä yksilö pääsi (suihkuttomaan) vessaan. Juuttiköysi kovana materiaalina tuntuu hauskalta jalanpohjissa, suosittelen.