Perhosväritystehtävä

Tämä oli yksi ohjelmanumero syntymäpäivillä. Kuva on ihan googlen kuvahaulla löydetty ja varsinkin tuota monarkkiperhosta löytyy hyvin helposti värityskuvina. Tulostimme kuvia 250gsm paperille, ja kun jätin perhosiin runsaasti valkoista ympärille, ei tarvinnut murehtia tussien potentiaalista sotkemista. (Kuvassa oikealla oleva väritetty perhonen on 2-vuotiaan käsialaa, hänellä oli henkilökohtainen väritysalusta.)

Ohjeistin lapsia, että kuva kannattaa värittää hienosti; siitä voi myöhemmin tehdä taulun tai kortin, sen voi liimata tikun päähän ja laittaa pystyyn johonkin, vaihtoehtoja on vaikka miten. Lapset keskittyivät värittämiseen urakalla, sillä sai riehumisen loppumaan heti alkuunsa, ja perhosista tuli todella upeita. Ongintakin saatiin näppärästi toteutettua värittämisen aikana.

Boolia lapsille

Kuvaa ei tajuttu napata etukäteen, joten tässä näkee miten paljon boolia jäi jäljelle, kun 14 lasta joivat sitä vatsansa täydeltä.

Jos nurkissa sattuu pyörimään komea boolimalja, on siihen lähes välttämätöntä tehdä vaikuttava juhlajuoma lapsille. Kun puhuu boolista, monet lapsetkin ymmärtävät, että nyt on jostain hienosta kyse.

Tämän juoman pohjana on itse tekemäni marjamehu: 60% vadelmaa, 30% punaviinimarjaa, 10% mustaviinimarjaa, 360g sokeria per kilo marjaa. Luonnehtisin sen makua vahvan vadelmaisena sekamehuna, makeus on huomattavasti vähemmän kuin missään tavallisessa kaupan mehussa.

• ¾ laihahkoa marjamehua, tiivisteen laimentamisessa käytetty 50% vettä, 50% hiilihapotettua vettä
• ¼ kaupan omenatuoremehua
• limemehua 1rkl per 4l juomaa tai maun mukaan

Halusimme kevyen hiilihappoisuuden juomalle, eikä kivennäisvedessä olevaa suolaista makua, siksi hiilihapotettu vesi. Omenan maku on vahva, joten sen kanssa kannattaa olla varovainen, mutta se sopii kyllä hyvin marjayhdistelmiin. Lime antaa vähän terää juomalle.

Boolia tästä tuli noin 4 litraa ja se maistui hyvin. Joku lapsista kommentoi, että ei ole kauhean makeaa, mutta eihän sen tarkoituskaan ollut olla. Sekaan voi sitten laittaa ainakin sieviä jääpaloja, mutta miksei muutakin koristetta.

Pääsiäismunia/ mandaloita hama-helmistä

Olen tehnyt hama-helmistä pieniä mandaloita pääsiäismuna-alustalla. Jotenkin tuo munan muoto on ollut houkuttelevampi mandalaan kuin ympyrä. Ne ovat siis toimineet minulla kiukun hallitsemisessa ja rentoutumisessa, mutta ovat lapsetkin niitä huvikseen muutaman tehneet. Keksin jossain vaiheessa, että näistähän pääsee eroon virpomisvitsoissa, voin siis tehdä niitä niin paljon kuin ikinä haluan! Väreihin kannattaa vaan valikoida pääsiäismäistä tunnelmaa.

Olen ommellut helmilangan kahden helmen sisältä. Helmet ovat pehmeitä, ja terävä neula menee niistä helposti läpi, vaikka helmien sisus olisikin sulanut silityksessä umpeen.

Sudenkorento-viesti

Tämä on ollut suosittu leikki lastenjuhlissa, ainakin meillä. Se on toiminut 4–8-vuotiaiden kanssa, ja leikittäisin sitä aikuisillakin, jos sellaisia juhlia nykyään järjestäisin. Siinä kaksi joukkuetta tai yksilöä kilpailee, kumpi saa ennemmin koottua otuksen seinään paloista. Sitä leikitään viestin tavoin, muu joukkue odottaa viivan takana, että seinälle palaa viemään mennyt tulee takaisin. Se vaatii yksinkertaista yhteistyötä, eikä tilaakaan tarvita mahdottomasti, kun liikkeellä on kerrallaan vain kaksi ihmistä.

Tässä tapauksessa koottava otus on sudenkorento. Se tuo vähän vaihtelua, ettei syntymäpäivillä ole pelkkiä perhosia. Tämä korento on Altin käsialaa. Siihen tarvitaan siis kaksi kappaletta otuksia, jotka on leikattu useaan osaan, nämä ovat seitsemässä osassa. Olen liimannut valkoisen kartongin pahvin päälle, mutta vaihtoehtoisesti kappaleet voi myös päällystää. Joka tapauksessa pelkkä paperi tai kartonki ei riitä, täytyy olla paksumpaa, ettei repeä leikissä.

Tämä on ollut siitä hauska leikki, että osa lapsista on aivan innoissaan, mutta toisia se ei juurikaan kiinnosta. Sillä saa siis hyvin jaettua porukkaa. Se ei myöskään vaadi paljon katsomista aikuisilta, joten samalla voi teettää muitakin juttuja.

Silkkipaperipioneja

Silkkipaperipionien tekeminen on helppoa ja nopeaa, mutta silkkipaperia menee paljon. Silkkipaperista voi tehdä niin monenlaisia kukkia, että nämä näyttävät palloilta useimpien rinnalla, mutta pioneina näitä tosiaan itse ajattelen. Tein näitä koristeeksi syntymäpäiville, miten muutenkaan. Niiden tekeminen on terapeuttisen miellyttävää, kun saa kiinni jutun juonesta. Niillä saa myös helposti väriä tilaan. Itseäni murehduttaa ainoastaan, miten saan purettua kukat juhlien jälkeen. Säilytystä nämä kukat pahemmin eivät siis kestä, ja minä en kestä ajatusta heittää menemään tällaista määrää silkkipaperia. Kuulun ihmisiin, jotka säästävät hajotetut piñatatkin. Haluaisin tehdä niistä joskus jonkin installaation, tai vähintään hyödyntää niiden osia jossakin muussa.

Tarvikkeet:

• silkkipaperia
• sakset
• lankaa sitomiseen ja ripustamiseen

Leikkasin silkkipaperin 25cm x 25cm kokoiseksi. Arkit olivat sen kokoisia, että siitä tuli kuusi tuon kokoista, ja leikkasin siinä valmiiksi olevien taitosten mukaan. Paperit voivat toki olla pienempiä tai suurempia, minkä kokoisia kukkia sitten haluaakin. Jos haluaa kukan keskustan eriväriseksi, kannattaa pinon päällimmäiseksi laittaa erivärisiä papereita, jotka voivat olla myös pienempiä kuin ulkopuolella olevat paperit.

Jos haluaa tehdä näistä kukista esimerkiksi kimpun ylhäältä ripustamisen sijaan, voi käyttää vihreää piippurassia kukan sitomiseen. Näin saa piippurassista varren kukalle. Itse teippasin niitä lähinnä kattoon, josta sitten osa tipahteli.

• Laita paperit päällekkäin.
• Taita pino haitariksi. Tässä taitos oli noin 2cm.
• Leikkaa haitarin molemmat päät pyöreäksi.
• Sido lanka tiukasti pinon keskikohtaan. Tein vielä lankaan lenkin, josta saisin ripustuslangan sidottua myöhemmin.
• Avaa silkkipaperit varovasti irti toisistaan. Tee ensin keskellä olevan langan toinen puoli valmiiksi. Avaa siitä ensin molemmat reunat ja sitten keskellä olevat. Haitaria pitää avata jonkin verran, että paperit irtoavat toisistaan. Silkkipaperia saa vähän vetääkin, mutta ei kannata ottaa ihan terälehtien kärjistä kiinni, paperi repeää helposti.

Kotia mä metsästän

Kaikilla on luultavasti omia variaatioita siitä, miten itkeviä lapsia harhautetaan matkoilla, mutta tämä on toiminut meillä kotimatkoja kävellessä mainiosti. Melodia on laulusta Leijonaa mä metsästän, johon vaihdetaan sanoja sopimaan edessä olevaan maastoon. Lapset laulavat mukavasti perässä, kuten lauluun kuuluu, joten monet harmitukset unohtuvat. Laulu alkaa "Kotia mä metsästän/ tahdon saada lämpimän/ tahdon saada ruokaa/ enkä väsy ollenkaan". Tätä on nyt talvisaikaan laulettu, mutta tuossa voisi olla myös muuta, mikä sitten sattuukin sopimaan tilanteeseen. Edessä voi olla jäinen tie, ylämäki, risteys, autotie, metsäpolku, mitä milloinkin, ja kaikkiin pitää tietysti keksiä oma äänitehosteensa. Lapset auttavat mukavasti niin esteissä kuin äänissäkin, joten ei tarvitse murehtia oman mielikuvituksen riittämistä.

Leppäkerttu-piñata

Olen tehnyt piñatan kerran aikaisemmin, ja vaikka se oli sievä, sen hajalle saaminen oli aivan liian vaikeaa. Sen tein liisteröimällä lehtisuikaleita ilmapallon päälle, ja nyt halusin kokeilla jotakin muuta. Tällä kertaa tutustuin miten piñata yleensä tehdään ja selvisi, että pahvista. Jossakin oli myös hyödynnetty muropakettia sellaisenaan, joten sille linjalle päätin itsekin lähteä.

Tarvikkeet:

• muropaketti, lisäksi pieni pala pahvia vahvikkeeksi ripustusnarulle
• sakset
• mattopuukko tai veitsi paketin vaurioittamiseen
• punaista ja mustaa kreppipaperia
• liimaa
• maalarinteippiä
• musta piippurassi
• suuret askartelusilmät
• ripustusnaru

Leikkasin muropaketin kulmista palat pois pyöristääkseni pakettia. En leikannut koko kulmaa, jotta siihen jäisi vielä tarvittava reuna, vaan vain palat pois sekä edestä että takaa. Teippasin sitten reunat vähän pyöristäen pohjan päälle. Vedin mattopuukolla kevyitä viiltoja pitkin pakettia saadakseni sen helpommin hajoavaksi. En tiedä auttaako se, mutta kokeilen.

Punainen kreppipaperi kuultaa vähän läpi, joten paketti kannattaa päällystää samalla punaisella kreppipaperilla tai silkkipaperilla. Musta kreppipaperi on täysin peittävää, joten sen alle jääviä kohtia ei tarvitse päällystää. Kreppipaperi muuten tuntuu värjäävän käsiä, joten sitä kannattaa hiukan varoa.

Kuvasta voi päätellä, miten leppäkerttu on tehty, jos osaa näitä tehdä. Itselläni meni hetki pyöritellessä, minkä levyisiä suikaleita pitäisi tehdä sun muuta, joten laitan tähän kaiken tarkasti ylös.

Kreppipaperista leikataan noin 3cm levyisiä suikaleita, joihin leikataan toiseen reunaan hapsutus. Hapsut saavat olla noin 1,5cm syvyisiä ja niitä voi leikata 2mm päähän toisistaan. Hapsuja leikatessa kannattaa laittaa kreppipaperi monin kerroin, että selviää vähän vähemmällä saksimisella. Suikaleet liimataan sitten alhaalta ylöspäin, aina peittämään edellinen suikale. Käytin nyt liimapuikkoa, koska se on helppoa, mutta ensi kerralla käytän Eri-Keeperiä, koska liimaa meni niin älyttömiä määriä, että tulee turhan kalliiksi. Liimasin ensin mustia suikaleita toiselle puolelle leppäkerttua vähän yli puolen välin ja sitten punaisia pohjasta alkaen peittämään selkäpuolen ja reunat. Annoin mustan kreppipaperin tulla hiukan yli niin, että liimatessani punaisen, se meni vähän mustan päälle, eikä välistä pilkota muropakettia.

Täytin piñatan ennen kuin teippasin yläosan kiinni. Piñataan menee sisälle karkkeja tai muita pieniä aiheeseen sopivia esineitä. Tässä tapauksessa sinne meni lähinnä karkkia, mutta löysinpä jostakin puisia minipyykkipoikia, joissa on puinen perhonen, joita lapset pääsevät kotonaan maalaamaan, ettei pelkäksi karkiksi mennyt. Tein yläosaan myös saksilla reiän, jonka läpi laitoin ripustusnarun. Jos olisin löytänyt ilmastointiteippiä, olisin vahvistanut reiän ympäryksen sillä, mutta en löytänyt, joten laitoin vielä pienen palan pahvia vahvistamaan kohtaa.

Liimasin mustaa kreppipaperia yläosaan ympäri koko leppäkertun niin, että selkäpuolenkin yläosa on musta. Mustasta paperista leikataan, hapsutetaan ja liimataan sitten vielä seitsemän pilkkua punaiselle puolelle. Tein leppäkertun päälle kaksi reikää, joiden läpi pujotin mustan piippurassin tuntosarviksi. Piippurassia oli hankala saada ohjatuksi toisesta reiästä toiseen, joten käytin virkkuukoukkua apuna. Jos olisin ajatellut asiaa aiemmin, olisin kenties pujottanut piippurassin samassa vaiheessa, jossa laitoin ripustusnarun, mutta toimi se näinkin. Viimeistelin teoksen vielä liimamalla päälle kaksi suurta (2cm halkaisijaltaan) askartelusilmää.

Piñata on valmis kun se on niin upea, että sitä ei raaskisi hajottaa.