Synttärikortti – paperiteippi overflow

Tämä on lapsen tekemä syntymäpäiväkortti ystävälleen. Paperipillistä leikattu ja liimattu numero ja koristeellista paperiteippiä niin paljon kuin sielu sietää. Tämän tekee äärettömän nopeasti ja materiaalit löytynevät kaikilta askartelijoilta kotoa. Näin saa helposti tyylikkään kortin muistakin aiheista.

Alone in Kyoto

Tein nämä läksiäislahjaksi Japaniin takaisin muuttavalle ystävälleni. Hän ei asu Kiotossa, mutta Airin kappale Alone in Kyoto on soinut paljon päässäni näitä neuloessani. Tuo kappale soi myös taustalla elokuvassa Lost in Translation kohdassa, jossa päähenkilö kulkee japanilaisessa puutarhassa. Hienoja tunnelmia siihen kappaleeseen siis joka tapauksessa liittyy, kuten myös tähän ystävääni ja hänen kanssaan viettämiini hetkiin. Käden lämmittimien malli on myös japanilaista alkuperää, Rasen tekijänä Izumi Ouchi.

Halusin kerrankin neuloa jotain, jossa en muokkaisi mitään, että selviäisin vähemmällä pähkäilyllä. Päädyin sitten kuitenkin peilaamaan mallin toisen käden lämmittimeen, koska se nyt vain on mielestäni nätimpää. Ehkä se helpolla pääseminen on täysin mahdotonta neuleprojekteissani.

Lanka: Viking of Norway Baby Ull 55g
Puikot: 2½
Tiheys: 30s = 10cm
Koko: nainen

En kopioi tähän ohjetta, mutta selitän, miten peilasin kuvion. Mallissa palmikot tehdään aina niin, että kaksi ensimmäistä silmukkaa laitetaan apupuikolle työn eteen ja niiden takaa neulotaan seuraavat kaksi. Peilatessa laitoin silmukat työn taakse odottamaan. Mallissa puikko alkaa aina nurjalla silmukalla ja kuviossa päättyy aina kavennukseen. Peilatessa neuloin puikon lopusta alkaen, eli puikko päättyi aina nurjaan ja kuviota tehdessä alkoi aina kavennuksella. Ohjeessa olevat oikein yhteen kavennukset tein takakautta. Siinä ne muutokset oikeastaan ovatkin, ei siis liian vaikeaa, mutta haluaako sitä ylipäätänsä lähteä peilaamaan, on aina tapauskohtaista.

Tein myös itselleni samanlaiset, mutta lankana käytin Hjertegarnin Alpaca Silkiä. Lanka on kaunis ja hyväntuntuinen, mutta kutisee käsivarsissani paljon. Päädyn luultavimmin purkamaan ne, tekemään langasta jotain muuta ja tekemään tällaiset itselleni jostakin toisesta langasta.

Ystävännauha

Esikoululainen teki tällaisen itselleen ja takaisin Japaniin muuttavalle ystävälleen. Tämä on niin helppo malli, että vähän nuorempikin varmasti selviytyisi siitä, jos kärsivällisyyttä riittää.

Lankana käytettiin omasta lankakopasta löytyneitä merseroituja puuvillalankoja. Lisänä on omasta jemmasta löytyneitä puuhelmiä. Nämä tehtiin hetken mielijohteesta yhdessä päivässä, (vieläpä viimeisenä mahdollisena,) joten hyvä on, että nurkissa oli mieluisia materiaaleja.

Tarvitaan kaksi 150cm mittaista lankaa. Langat taitetaan kaksinkerroin niin, että toiset päät ovat 30cm ja toiset 120cm. Taitteeseen muodostetaan lenkki sitomalla umpisolmu. Lenkki kiinnitetään imukupilla tai hakaneulalla johonkin, missä se pysyy paikallaan. Lyhyet langat asetetaan keskelle ja pitkät sivuille. Jos käyttää nauhassa kahta eri väriä, ulompien lankojen järjestyksellä on merkitystä. Jos haluaa ovelasti työn sisälle eri värit kuin ulkopuolelle, tarvitaan alun perinkin eri mittaiset langat, mutta tämän voi jokainen itsekin laskea tuosta, jos sellaista nauhaa suunnittelee.

Solmu tehdään niin, että otetaan vasemmalta puolelta lanka (ruskea), nostetaan se keskimmäisten päältä ja oikealla olevan (vihreä) ali. Otetaan oikealta puolelta lanka (vihreä), sujautetaan se keskimmäisten ali ja vasemmalta lähteneen langan (ruskea) muodostamasta lenkistä läpi. Kiristetään reunimmaisten lankojen solmu pitämällä keskimmäiset langat samalla tiukkoina.

Sitten mennään takaisin. Otetaan oikealta puolelta lanka (ruskea), nostetaan se keskimmäisten päältä ja vasemmalla olevan (vihreä) ali. Otetaan vasemmalta puolelta lanka (vihreä), sujautetaan se keskimmäisten ali ja oikealta lähteneen langan (ruskea) muodostamasta lenkistä läpi. Kiristetään solmu.

Tätä toistetaan kunnes nauha ylettyy ranteen ympärille. Helmiä saa pujottaa keskimmäisiin lankoihin kumpaan vain milloin vain.

Kun nauha on hyvän mittainen, jaetaan neljä lankaa kahdeksi pariksi ja tehdään molempiin umpisolmu. Sitten tehdään molempiin pareihin erikseen umpisolmua kunnes solmitun osan pituus on noin 5cm. Siinä kiedotaan vasemmalta tai oikealta puolelta lanka lyhyemmän langan ympäri ja kiristetään pitämällä lyhyempi lanka tiukkana. Solmua tehdään koko ajan samalla langalla, eli lyhyemmän langan ympärille. Loppuun tehdään taas umpisolmu ja katkaistaan ylimääräinen lanka. Ystävännauha sidotaan ranteeseen näiden kahden solmitun pötkön ja alussa muodostetun lenkin avulla.

Perhospiñata

Tuttavani kaipasi lapsensa syntymäpäiville piñataa, joten pidimme piñatanaskartelutyöpajan. Sankarin toiveena oli sateenkaariperhonen. Tuntuu nämä perhoset olevan kovaa huutoa tänä keväänä, toiselta lapsen kaverilta taas tuli perhosen mallinen kutsukortti syntymäpäiville. Se näytti erehdyttävän samanmuotoiselta kuin itse antamamme syntymäpäiväkutsut. Ihanaa huomata, kun saa levitettyä askarteluideoita ja -intoa erilaisilla tavoilla.

Tuttavallani oli upea paperikassi, jota hän keksi hyödyntää osana perhosta. Näin perhosen toinen puoli on kassista leikattua paperia ja toinen puoli sekä reunat muropaketista leikattua pahvia. Paperin luulisi repeävän hyvin helposti, joten pahviin ei tarvitse tehdä viiltoja helpottamaan hajottamista. Kreppipaperin liimaamisessa pääsee myös vähemmällä, jos osa piñataa on koristeellista paperia. Ja vaikka haluaisi päällystää koko piñatan perinteiseen tapaan kreppipaperilla, voi paperia silti käyttää osana piñataa, sen verran rankkaa tuo pahvin hajottaminen on.

Tarvikkeet:

• muropaketti tai muuta pahvia
• värimaailmaan tai aiheeseen sopiva paperikassi tai muu paperi
• liimaa
• sakset
• maalarinteippi
• kreppipaperia sateenkaaren väreissä
• ripustusnaru
• piippurassi tuntosarviksi, tässä punainen

Pahvista leikataan haluttu muoto, nyt siis perhonen. Paperiin piirretään pahviperhosta mallina käyttäen samanlainen perhonen, mutta leikataan noin 1cm saumavaroilla. Reunoja varten leikataan pahvista suikaleet, tässä tapauksessa 8cm leveät. Se määräytyi nyt muropaketin sivujen leveyden mukaan, mutta voisi olla myös enemmän tai vähemmän.

Reunoja varten leikatut suikaleet teipataan maalarinteipillä pahviperhoseen. Käytimme tässä leveää maalarinteippiä. Kun perhosessa tulee kulmia vastaan, kannattaa reunapahvi taittaa, niin sen saa muotoiltua myötäilemään perhosta tarkasti. Paperiperhoseen leikataan saumavaroihin pieniä viiltoja sinne sun tänne helpottamaan sen muotoilua. Sitä taitetaan sauman kohdalta, jotta saadaan selkeäreunainen perhonen.

Kun reunat on teipattu kiinni pahviseen perhoseen, kiinnitetään ripustusnaru reunan yläosaan. Tähän laitettiin palanen pahvia vahvikkeeksi, ja varmistettiin että reunoissa on kunnolla teippiä.

Seuraavaksi piñatan voikin täyttää. Tämä piñata söi karkkia, kuten niillä yleensä on tapana, mutta voisi siellä muutakin olla. Sitten paperi teipataan kiinni reunoihin ja piñata sulkeutuu. Tähän riittää kapeampikin maalarinteippi, jos valinnanvaraa löytyy.

Kreppipapereista leikataan noin 3cm levyisiä suikaleita, jotka hapsutetaan 2mm levyisillä noin 1,5cm syvyisillä hapsuilla. Kreppipaperi laitetaan leikatessa niin monin kerroin kuin sielu sietää, säästetään aikaa ja vaivaa.

Perusperiaate paperisuikaleiden liimaamisessa on, että ne liimataan alhaalta ylöspäin, peittämään edellinen suikale. Ja jos suikale ei ole riittävän pitkä koko kerrokseen, jatkosuikale liimataan aina vähän edellisen päälle. Aloitimme suikaleiden liimaamisen liimaamalla reunaan paperisen puolen saumavarojen päälle yhden kerroksen, jonka ei tarvitse olla hapsutettu.

Seuraava kerros liimattiin pahviperhosen päälle alareunaan, osittain reunan yli. Näiden tarkoituksena on estää pahvin näkyminen saumakohdissa. Sitten suikaleita liimataan sateenkaaren järjestyksessä alhaalta ylöspäin. Suikaleet saavat tulla reunoista hiukan yli, jotta ne peittävät sauman. Nyt liimana käytettiin Eri-Keeperiä, jota siveltiin pahviin hiukan edellisen suikaleen päälle.

Kun perhosen toinen puoli on täytetty suikaleilla, liimataan reunaan kerros suikaleita niin, että hapsut tulevat vähän reunan yli (kuvassa fuksian värinen kerros).

Sama toistetaan toisella puolen reunaa. Tämä kerros siis liimataan ensimmäisenä liimatun kerroksen päälle, mutta nyt hapsut tulevat vähän reunan yli. Tässä kohtaa hapsujen välistä pilkottaisi pahvia, jos tähän ei olisi liimattu kerrosta alle. Sitten reunoihin liimataan vielä sen verran kerroksia kuin siihen mukavasti mahtuu. Nyt tuntosarvet tehtiin kiertämällä piippurassi tiukasti ripustusnarun ympärille.

Muutaman tunnin valehtelin piñatan tekoon menevän, eikä se nyt paljon pieleen mennyt. Epäilemättä sen olisikin tehnyt muutamassa tunnissa, jos jaloissa ei pyörisi lapsilaumaa. Tuttavani piñata valmistui ja oman kappaleeni jätin vähän kesken. Siihen ei ole vielä sisältöä, kun en ole varma mihin tapahtumaan se pääsee. Nämä piñatat ovat niin herkullisen näköisiä, että pystyn kuvittelemaan lasten riemun, kun pääsevät niihin käsiksi. Olimme yhtä mieltä siitä, että ovat niin upeita, ettei raaskisi hajottaa – siis valmista tuli. Ja mikä tärkeintä, yhden lapsen unelma on toteutettu; oma äiti teki sateenkaariperhospiñatan hänen syntymäpäivilleen.

Origamimunakuppi

Yritin tehdä muutamia origamipupuja pääsiäisen kunniaksi, mutta hermot meni. Ei tullut pupuja vaan muodottomia etäisesti eläintä muistuttavia hirviöitä. En ole ihan niitä kärsivällisimpiä ihmisiä. Piti siis löytää joku origami, josta tulisi hyvälle mielelle, tuntuisi siltä että minäkin osaan. Tähän sai mukavasti lasten maalaamia muniakin esille. Tein näitä itse, mutta otan lapset mukaan seuraavalla kerralla, niin helppo tämä on. Katsoin ohjeen kerran ja muistin sen heti, eikä yhden taitteluun mennyt kahtakaan minuuttia. Ohjeen bongasin Youtubesta, mutta löytyy näitä muualtakin, tässä nyt kuitenkin tämä.

Köysimatto

Jos ruotsalaisen sisustustavaratalon matot tuntuvat liian halvoilta ja helpoilta, voi väsätä tällaisen iltapuhteiksi.

Köysimatto on tehty Kuitulinjasta tilatusta 12mm paksusta juutti”narusta” eli köydestä. Tilasin kaksi 17m kerää ja jäljelle jäi vähän alle kolmen metrin pätkä. Kokonaismenekki oli siis vähän yli 31 metriä.

Itse solmimisessa ei työhön kuluvaan aikaan nähden juurikaan ole mitään ihmeellistä paitsi päättelyt ja sen keksiminen että mikä menee mistäkin ali tai yli. Loput ajasta kuluukin vetämällä köyttä solmun läpi kun löysiä saa parhaimmillaan kiristellä 15m.

Kaksi kerää yhdistettiin puolivälissä pleissaamalla ja lopuksi päät pleissattiin kiinni viereisiin köysiin sivusta kuten pannunalusessakin. Sattumalta päät sai osumaan samaan kohtaan missä kerät oli yhdistetty, mikä näkyy ylläolevassa kuvassa. (Huomaatko oikealta puolelta missä solmut ovat piilossa?)

Tässä vielä kieputtamiskaavio helpottamaan solmimista jos joku tällaisen tekee. Juutti ei kestä ulkokäyttöä ilman homeenestoainetta ja kovettuu kastuessaan. Tämä yksilö pääsi (suihkuttomaan) vessaan. Juuttiköysi kovana materiaalina tuntuu hauskalta jalanpohjissa, suosittelen.

Virkatut pääsiäiskorit

En ole ennen virkannut, mutta jostakin piti nopeasti keksiä pääsiäiskorit lapsille, siis sellaiset, joihin pienet virpojat keräävät saaliinsa. Matonkudetta löytyi kaapista, Altin ties mitä projektia varten hankkimia, joten päätin hetken mielijohteesta opetella virkkaamaan edes tämän verran. Virkkuukoukkuni on kokoa 8. Matonkudetta kului 200g kumpaankin koriin. Korien strategiset mitat ovat korkeus 9cm, sivujen leveys 13cm ja kahvan pituus 19cm.

Viimeistelin korit sitten vielä ompelemalla keltaiseen sammakon ja vihreään tipun. Tein eläimet laittamalla muutaman kerroksen huopaa päällekkäin ja koristelemalla reunat pykäpistoin helmilangalla.

Löysin monia ohjeita korin virkkamisesta, mutta kiinteä silmukka ei sanonut minulle mitään, joten Suuri Käsityö voitti riittävän selkeällä videolla.



Olen yrittänyt noudattaa videoiden ohjeita, joten niitä katsomalla näitä saisi tehtyä. Kirjaan kuitenkin ylös, mitä tein.

• Kiersin matonkuteesta lenkin neljän sormen ympärille ja tein muodostuneeseen lankalenkkiin 8 kiinteää silmukkaa (ks). Kiristin lenkin vetämällä kuteen hännästä. Kiskoa sai kovaa. Kiristyksen jälkeen vielä 1 piilosilmukka lenkin 1. silmukkaan sulkemaan ympyrä. 
• 2. krs 1 ketjusilmukka (kjs), yhteen silmukkaan 3 ks, 1 ks, yhteen silmukkaan 3 ks, 1 ks, yhteen silmukkaan 3 ks, 1 ks, yhteen silmukkaan 3 ks, 1 piilosilmukka alussa tehtyyn ketjusilmukkaan. Virkkaamalla yhteen silmukkaan 3 ks tehdään siis kulmat, ja joka kerroksella kulmien väliin tulee aina 2 ks lisää.
• 3. krs yhteen silmukkaan 3 ks, 3 ks, ja tätä toistaen krs loppuun.
• 4. krs yhteen silmukkaan 3 ks, 5 ks, ja tätä toistaen krs loppuun.
• Tässä vaiheessa päätin pohjan olevan hyvän kokoinen.

• 5. krs 1 kjs, sitten hassulla tempulla loput kerroksen silmukat, lukuun ottamatta viimeistä, joka tehdään piilosilmukkana alun ketjusilmukkaan. Hassussa tempussa koukku menee silmukan itseä kauempana olevan reunan puolelta sisään ja seuraavan silmukan lähempänä olevalta puolelta ulos, sieltä koukataan lanka, ja siihen sitten kiinteä silmukka. Kiinteä silmukka tehdään siis ikään kuin silmukoiden ympäri. Tämän tempun voi myös tehdä toisin päin, eli lähempää puolta silmukkaa ulos ja seuraavasta silmukasta kauempana olevalta puolelta sisään. Silloin korista näkyykin nurja puoli ulospäin ja sekin on nätti. En osannut päättää kummasta pidän enemmän, joten näistä keltainen kori on tehty niin.
• 6.–10. krs pelkkää ks.
• Tässä vaiheessa päätin reunojen olevan riittävän korkeita, joten tein vielä muutaman kiinteän silmukan, jotta olisin kulman sijasta reunan keskikohdassa.
• 11. krs huolitellun reunan aikaansaamiseksi tehdään vielä kerros piilosilmukkaa.

Kahva koreihin tehtiin putkineuloksena. Se aloitetaan poimimalla kolme lisäsilmukkaa lähistöltä niin, että molemmilta puolilta koria on kaki silmukkaa. Putkea voisi toki tehdä useammalla tai vähemmilläkin silmukoilla, mutta tässä neljä näytti hyvältä. Tässä käytettiin apuna neljää 8mm sukkapuikkoa.

Putkineulos tehdään vaihtamalla puikko kerrallaan virkkuukoukku puikon tilalle. Lanka kierretään virkkuukoukun ympärille sisäkautta ja vedetään alemman silmukan läpi. Virkkuukoukku on vapaaehtoinen, mutta alempi silmukka voi muuten olla vaikea vetää ylemmän yli. Jos puikot käydään läpi myötäpäivään, lanka kiertää puikon/virkkuukoukun vastapäivään. Tätä toistetaan niin kauan kunnes kahva on sopivan mittainen.

Tällaisen korin teki muutamassa tunnissa. Varmasti sen voisi tehdä nopeamminkin, jos ihan harrastaa virkkaamista. Eläinkoristeiden vääntämiseen meni sitten pari tuntia lisää. Pidin korien tekemisestä niin paljon, että nyt haluaisin täyttää kotimme kaikilla mahdollisilla matonkuteista väännetyillä kopilla.