Chilisoppa

Tämä on helppo arkiruoka, joka on tuntunut maistuvan hyvin lapsillekin. Chilisopaksi me sitä kutsumme, mutta voisi sitä nimittää chili sin carneksikin.

Ainekset (6–7annosta):

• noin 10 perunaa
• 4 isoa porkkanaa
• 2 isoa sipulia
• 1 tölkki (500g) tomaattimurskaa
• 2 tölkkiä valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
• 1 pakastepussi (450g) vihreitä papuja
• ½ dl rypsiöljyä
• 1 tl suolaa
• 1 rkl jauhettua paprikaa
• 1 tl chilijauhetta

Laita kattilaan hiukan vettä kiehumaan; sen verran etteivät kasvikset pala pohjaan. Kuori ja pilko perunat ja laita ne kattilaan.

Kuori ja pilko porkkanat ja laita perunoiden seuraksi.

Kaada sekaan tomaattimurska ja valkoisen pavut. Näistä soppa saa varsinaisen nesteensä.

Pilko kuoritut sipulit sekaan.

Pilko vihreät pavut ja kaada päälle.

Lisää öljy ja mausteet. Sekoita. Hauduta soppaa tunti tai pari, niin kauan kunnes kasvikset ovat luovuttaneet nesteensä. Hämmennä soppaa säännöllisesti, tiuhaan tahtiin, tai se palaa pohjaan. Soppa on itse asiassa parempaa seuraavana päivänä, kuten keitot yleensäkin, mutta herkullista se on saman tien syötynäkin. Seuraksi kannattaa ottaa vaalea leipä, jolla saa pyyhittyä lautasen lopuksi.

Kuvien jäljentäminen toiselle paperille

Tämä on kätevä tapa saada jäljennettyä kuvia, jos ei piirtäminen mallista tai muutenkaan ole niitä omia vahvuuksia. Tämä kikka on ehkä monilla tiedossa, mutta itse en olisi sitä keksinyt, Altti opetti. Siispä haluan tämänkin tänne talteen, saatan myöhemmin unohtaa.

Näistä jäljennetyistä kuvista vihreällä pohjalla olevat ovat Kenneth Grahamin Kaislikossa suhisee -kirjasta, kuvittanut Eric Kincaid. Punaisella pohjalla oleva on Beatrix Potterin Petteri kaniinista.

Halutun kuvan päälle laitetaan leivinpaperi. Alkuperäinen kuva näkyy leivinpaperin läpi, ja leivinpaperiin piirretään pehmeällä lyijykynällä alkuperäisen kuvan ääriviivat. Lyijykynän on hyvä olla pehmeydeltään vähintään HB ja jonkin verran tylsä, lyijytäytekynä ei siis ole hyvä.

Leivinpaperi asetetaan paperille, johon kuva halutaan jäljentää, lyijykynällä piirretty puoli paperiin päin. Paperille jäljennetään siis peilikuva alkuperäisestä kuvasta. Leivinpaperin on tärkeää pysyä paikallaan, joten sen voi halutessaan teipata paikoilleen. Sitten lusikan pesällä hierotaan huolellisesti painaen jokainen kohta leivinpaperista, jossa piirrosta on.

Näin paperiin jää heikko lyijykynäjälki halutusta kuvasta. Se sitten vielä vahvistetaan halutulla kynällä. Me olemme tässä käyttäneet mustaa geelikynää, mutta sillä ei tosiaan ole mitään merkitystä. Kuvan voi toki vielä värittää, jos haluaa.

Näitä kuvia on tehty lasten tarravihkoihin. Tällaiset tarravihot toimivat kannustimena halutun käytösmallin omaksumisessa. Valitaan joku hyvä mutta hankala tapa, jota halutaan lapsessa vahvistaa, esimerkiksi omassa sängyssä nukkuminen. Sovitaan lapsen kanssa, että jokaisesta onnistuneesta kerrasta, esimerkiksi omassa sängyssä nukutusta yöstä, saa tarran vihkoon. Sovitaan miten monta tarraa tarvitaan kunnes lapsi saa jonkin yhdessä sovitun palkinnon. Tämä voi olla vaikka 5-10 tarraa, riippuen tehtävän vaikeudesta ja toistuvuudesta. Palkinnon ei tarvitse olla mitään materiaalista, vaan vaikka jotakin mukavaa tekemistä.

Kevätseuranta

Olennaiseen osaan kevättä kuuluu luonnon tutkiminen. Lapset etsivät mielellään kevään merkkejä ja Luonto-Liitoltakin löytyy helppo ja valmis kevätseurantakaavake lapsille. Me teimme oman tyhjän kaavakkeemme, johon lapset saavat itse piirtää ja kirjoittaa havaintojaan. Tässä on tilaa 30 havainnolle, mutta papereita voi toki ottaa lisää, jos haluaa kirjata ylös kaiken mahdollisen havaitsemansa. Eikä tähän ole pakko piirtää kuvia, jos ei jaksa. Lapset osaavat kirjoittaa, joten sekin riittää hyvin.

Origamipallo

Japanilainen ystäväni opetti tämän minulle, ja esikoululainen opetteli sen tekemistämme palloista. Hän innostui pallosta niin, että on pitänyt esikoulussaan origamityöpajoja, ja nyt jokainen halukas siellä on oppinut tämän tai sen lumpeenkukan, jota hän pääsiäisenä teki. Teknisesti ottaen tämä on kyllä lähempänä kuutiota kuin palloa, mutta pallona se minulle opetettiin, joten en osaa sitä muuna ajatella.

Aloitetaan paperin kuviopuoli alaspäin (1). Paperista tehdään kuvasarjan viimeinen kuvio (6), jollaisella aika moni muukin origami alkaa. Siihen päästään taittamalla paperi ensin kulmittain, avaamalla ja toistamalla toiseen suuntaan (2). Sitten paperi taitetaan pituussuunnassa puoliksi (3) ja vielä kerran puoliksi (4). Yksi syntyneen neliön kulmista (kuvassa 4 vasen yläkulma) taitetaan vastakkaiseen kulmaan niin että syntyy kolmio (5). Paperi käännetään toisin päin ja tämä toistetaan vielä toisella puolella (6).

Nyt molemmilla puolilla paperia on kaksi irtonaista kulmaa, jotka taitetaan keskelle (7&8).

Äskeisestä muodostunut  kulma taitetaan keskelle taitteeseen (9). Tämä tehdään myös neljä kertaa, symmetrisesti jokaisessa samanlaisessa kohdassa (10).

Kuvassa 8 taitetut irtonaiset kulmat taitetaan nyt äsken taitettujen pienten kolmioiden sisään (13). Kulma siis taitetaan pienen kolmion päälle (11) ja vielä takaisinpäin paperin suuntaisesti (12). Pientä kolmiota avataan kevyesti, jotta juuri syntynyt taitettu paketti saadaan sen sisään (13&14). Tämä tehdään symmetrisesti yhteensä neljä kertaa.

Toisessa päässä taiteltua paperia on reikä, johon puhalletaan, ja pallo on valmis.

Synttärikortti – paperiteippi overflow

Tämä on lapsen tekemä syntymäpäiväkortti ystävälleen. Paperipillistä leikattu ja liimattu numero ja koristeellista paperiteippiä niin paljon kuin sielu sietää. Tämän tekee äärettömän nopeasti ja materiaalit löytynevät kaikilta askartelijoilta kotoa. Näin saa helposti tyylikkään kortin muistakin aiheista.

Alone in Kyoto

Tein nämä läksiäislahjaksi Japaniin takaisin muuttavalle ystävälleni. Hän ei asu Kiotossa, mutta Airin kappale Alone in Kyoto on soinut paljon päässäni näitä neuloessani. Tuo kappale soi myös taustalla elokuvassa Lost in Translation kohdassa, jossa päähenkilö kulkee japanilaisessa puutarhassa. Hienoja tunnelmia siihen kappaleeseen siis joka tapauksessa liittyy, kuten myös tähän ystävääni ja hänen kanssaan viettämiini hetkiin. Käden lämmittimien malli on myös japanilaista alkuperää, Rasen tekijänä Izumi Ouchi.

Halusin kerrankin neuloa jotain, jossa en muokkaisi mitään, että selviäisin vähemmällä pähkäilyllä. Päädyin sitten kuitenkin peilaamaan mallin toisen käden lämmittimeen, koska se nyt vain on mielestäni nätimpää. Ehkä se helpolla pääseminen on täysin mahdotonta neuleprojekteissani.

Lanka: Viking of Norway Baby Ull 55g
Puikot: 2½
Tiheys: 30s = 10cm
Koko: nainen

En kopioi tähän ohjetta, mutta selitän, miten peilasin kuvion. Mallissa palmikot tehdään aina niin, että kaksi ensimmäistä silmukkaa laitetaan apupuikolle työn eteen ja niiden takaa neulotaan seuraavat kaksi. Peilatessa laitoin silmukat työn taakse odottamaan. Mallissa puikko alkaa aina nurjalla silmukalla ja kuviossa päättyy aina kavennukseen. Peilatessa neuloin puikon lopusta alkaen, eli puikko päättyi aina nurjaan ja kuviota tehdessä alkoi aina kavennuksella. Ohjeessa olevat oikein yhteen kavennukset tein takakautta. Siinä ne muutokset oikeastaan ovatkin, ei siis liian vaikeaa, mutta haluaako sitä ylipäätänsä lähteä peilaamaan, on aina tapauskohtaista.

Tein myös itselleni samanlaiset, mutta lankana käytin Hjertegarnin Alpaca Silkiä. Lanka on kaunis ja hyväntuntuinen, mutta kutisee käsivarsissani paljon. Päädyn luultavimmin purkamaan ne, tekemään langasta jotain muuta ja tekemään tällaiset itselleni jostakin toisesta langasta.

Ystävännauha

Esikoululainen teki tällaisen itselleen ja takaisin Japaniin muuttavalle ystävälleen. Tämä on niin helppo malli, että vähän nuorempikin varmasti selviytyisi siitä, jos kärsivällisyyttä riittää.

Lankana käytettiin omasta lankakopasta löytyneitä merseroituja puuvillalankoja. Lisänä on omasta jemmasta löytyneitä puuhelmiä. Nämä tehtiin hetken mielijohteesta yhdessä päivässä, (vieläpä viimeisenä mahdollisena,) joten hyvä on, että nurkissa oli mieluisia materiaaleja.

Tarvitaan kaksi 150cm mittaista lankaa. Langat taitetaan kaksinkerroin niin, että toiset päät ovat 30cm ja toiset 120cm. Taitteeseen muodostetaan lenkki sitomalla umpisolmu. Lenkki kiinnitetään imukupilla tai hakaneulalla johonkin, missä se pysyy paikallaan. Lyhyet langat asetetaan keskelle ja pitkät sivuille. Jos käyttää nauhassa kahta eri väriä, ulompien lankojen järjestyksellä on merkitystä. Jos haluaa ovelasti työn sisälle eri värit kuin ulkopuolelle, tarvitaan alun perinkin eri mittaiset langat, mutta tämän voi jokainen itsekin laskea tuosta, jos sellaista nauhaa suunnittelee.

Solmu tehdään niin, että otetaan vasemmalta puolelta lanka (ruskea), nostetaan se keskimmäisten päältä ja oikealla olevan (vihreä) ali. Otetaan oikealta puolelta lanka (vihreä), sujautetaan se keskimmäisten ali ja vasemmalta lähteneen langan (ruskea) muodostamasta lenkistä läpi. Kiristetään reunimmaisten lankojen solmu pitämällä keskimmäiset langat samalla tiukkoina.

Sitten mennään takaisin. Otetaan oikealta puolelta lanka (ruskea), nostetaan se keskimmäisten päältä ja vasemmalla olevan (vihreä) ali. Otetaan vasemmalta puolelta lanka (vihreä), sujautetaan se keskimmäisten ali ja oikealta lähteneen langan (ruskea) muodostamasta lenkistä läpi. Kiristetään solmu.

Tätä toistetaan kunnes nauha ylettyy ranteen ympärille. Helmiä saa pujottaa keskimmäisiin lankoihin kumpaan vain milloin vain.

Kun nauha on hyvän mittainen, jaetaan neljä lankaa kahdeksi pariksi ja tehdään molempiin umpisolmu. Sitten tehdään molempiin pareihin erikseen umpisolmua kunnes solmitun osan pituus on noin 5cm. Siinä kiedotaan vasemmalta tai oikealta puolelta lanka lyhyemmän langan ympäri ja kiristetään pitämällä lyhyempi lanka tiukkana. Solmua tehdään koko ajan samalla langalla, eli lyhyemmän langan ympärille. Loppuun tehdään taas umpisolmu ja katkaistaan ylimääräinen lanka. Ystävännauha sidotaan ranteeseen näiden kahden solmitun pötkön ja alussa muodostetun lenkin avulla.