Joulukortti nahkaisella piparkakulla

Tarvikkeet:

• ruskeaa nahkaa
• punaista kartonkia
• punaista satiininauhaa, tässä 3 mm levyistä
• sakset
• piparkakkumuotti sabluunaksi, mutta voi vapaallakin kädellä piirtää
• vasara ja meisti tai reikäpihdit reikien tekoon, tässä 3 mm levyinen
• veitsi
• kankaista koristenauhaa sekä liimaa tai washiteippiä

Punaisesta kartongista leikataan 10 cm korkea ja nauhan leveyttä vaille 20 cm leveä pala taitettavaan korttiin. Käyttämämme koristenauha oli 1,5 cm levyistä, joten kartongista leikattiin 10 cm x 18,5 cm paloja. Lopullinen kortti on neliö, joten kortti taitetaan 10 cm kohdalta ja toisesta puolesta tulee sen verran lyhyempi, että nauha/teippi näkyy etupuolelle. Ennen kortin taittamista kannattaa taitoskohdasta painaa veitsen tylpällä puolella viivoittimen avulla pehmeää alustaa vasten. Näin taitos on täsmälleen halutussa kohdassa ja kaunis.

Nahkaan painetaan tai piirretään piparkakkumuotin avulla tai vapaalla kädellä ääriviivat, joita myöten kuvio leikataan. Nahkaisen piparkakun yläreunaan tehdään sopivan kokoinen reikä, tässä 3 mm levyinen. Käytin siihen meistiä ja vasaraa, mutta saisi sellaisen naulallakin tehtyä. Nauhasta leikataan n. 20 cm mittainen pätkä, johon pujotetaan nahkainen piparkakku, ja solmitaan nauha lenkiksi.

Kortin etupuolelle keskelle pari senttiä yläreunasta tehdään pari senttiä leveä viilto. Tässä voi käyttää askarteluveistä, mattopuukkoa, keittiöveistä, mitä sitten kotoa löytyykin. Lenkin pää työnnetään kortin sisäpuolelta viillosta läpi, jonka jälkeen piparkakku tuodaan yläkautta lenkin läpi. Solmukohtaa siirrellään niin, että se jää kortin sisäpuolelle.

Kortin sisälle oikeaan reunaan liimataan nauha/teippi ja sisälle kirjoitetaan joulutervehdys. Me leimasimme sen, jotta pienimmätkin pääsisivät korttiaskarteluun mukaan.

Nahkaisesta piparkakusta saa myös kuusenkoristeen, kun sen tehtävä joulukorttina on täytetty. Voi niitä tehtailla ihan varta vasten kuusenkoristeeksikin, jos korteissa ei ole tarpeeksi.

Joulumobile nahkaisilla piparkakuilla

Tarvikkeet:

• männynoksa tai kaksi, muutkin käyvät, mutta nuo ovat kauneimpia
• ruskeaa nahkaa
• satiininauhaa, tässä luonnonvalkoista ja punaista 16 mm levyistä
• narua kahden oksan yhteen sitomiseen, tässä juuttia
• sakset
• piparkakkumuotti sabluunaksi, mutta voi vapaallakin kädellä piirtää
• meisti tai reikäpihdit reikien tekoon, tässä 6 mm meisti
• vasara

Piparkakkumuotin avulla saa painettua nahkaan ääriviivat, joita myöten leikataan. Vasaroin muottia vähän, puupalikka muotin ja vasaran välissä, jotta sain hyvin näkyvät ääriviivat, mutta se ei ole välttämätöntä. Kuvion voi myös piirtää mallista tai omasta päästä.

Nahkaisen piparkakun yläreunaan tehdään sopivan kokoinen reikä. Kun satiininauha on 16 mm levyistä, täytyy reiän olla 6 mm leveä, mutta jos nauha on kapeampaa, pienempikin reikä toimii. Tässä käytin meistiä ja vasaraa, mutta saa reiän vaikka saksillakin tehtyä.

Kaksi oksaa sidotaan ristikkäin yhteen kiertämällä narua oksien risteyksessä kulmittain molempiin suuntiin. Samalla voi tehdä lenkin, josta mobilen saa kattoon roikkumaan.

Leikkasin satiininauhoista 40–50 cm mittaisia pätkiä, jotka pujotin piparkakkujen rei'istä läpi. Pätkät voisivat olla pitempiäkin, 50–60 cm, mutta satiininauhaa ei tähän hätään ollut tarpeeksi ja sitä säästääkseni nidoin pätkän päät yhteen, mutta niihin voisi tehdä tiukan solmunkin, joka olisi epäilemättä kestävämpi ratkaisu. Piparkakkuja tähän meni 10 kappaletta, mutta se on toki kiinni oksien pituudesta. Nauhat, joissa roikkuu nahkainen piparkakku, ripustetaan oksiin ja mobile on valmis ripustettavaksi kattoon.

Pinaattikeitto

Tarjoiluehdotus

Ainekset:

Tästä saa 4-5 annosta olettaen että lisukkeena on keitettyjä munia

• 50g voita—sulata kattilassa
• 1tl valkopippuria—lisää kattilassa kuplivaan voihin
• 1½–2 dl vehnäjauhoja—sekoita voihin
• 1L maitoa—lisää jauho-rasvaseokseen useassa osassa, sekoittaen mieluiten metallisella pallovispilällä kunnes maito on kokonaan sekoittunut.
• pussillinen pakastepinaattia—sulaa nätisti sopassa
• muskottipähkinää ripaus
• ½–1tl suolaa

Tämä on jopa nopeampi tehdä kuin sulattaa kaupan pakastepinaattikeitot ja varmasti maukkaampi!

Luurankorasia paperirullasta

Tänä vuonna päätimme olla pitämättä kavereille kummitusjuhlia, eikä siten tullut piñataakaan, joten keksin tehdä pieniä karkkirasioita samalla periaatteella. Näitä ei kuitenkaan tee samalla vauhdilla kuin keväisiä tipurasioita, joten niitä ei jaella keppostelijoille, vaan viedään tuttaville.

Tarvikkeet:

• paperirulla
• valkoinen kreppipaperi
• musta huopa
• liima
• sakset
• juomalasi
• veitsi

Kreppipaperista leikataan vähän kapeampia suikaleita kuin tavallista piñataa tehdessä, noin 2cm levyisiä. Ne hapsutetaan noin 2mm levyisillä ja 1cm syvyisillä hapsuilla. Kreppipaperi kannattaa laittaa leikatessa monin kerroin, omia hermoja säästääkseen.

Paperisuikaleet liimataan kerroksittain alhaalta ylöspäin, uusi suikale aina vähän vanhan päälle peittämään sitä. Liimasin ne nyt spiraalina, mutta voisi niissä olla selvärajaiset kerroksetkin. Alimmaisen kerroksen ei tarvitse olla hapsutettu ja se liimataan siististi peittämään rullan alareuna. Jos haluaisi lopputuloksen olevan kirkkaan valkoinen, kannattaisi rulla päällystää ensin valkoisella paperilla, koska rulla paistaa hiukan läpi kreppipaperista.

Pillow box -tyylinen rasia tehtiin samalla tavalla kuin tuossa tipurasiassakin. Pahvia heikennetään veitsen avulla siitä kohdasta, johon taitos halutaan, eli neljästä kohtaa. Mustasta huovasta leikataan silmät, nenä ja suu, jotka liimataan sopiviin kohtiin. Loppusilauksena valmis luurankorasia täytetään karkeilla. Kreppipaperia voi vielä tietysti vähän pörhistellä, kuten aina piñatoissa.

Jos tällaisessa on liikaa vaivaa omaan aikatauluun, rullan voi ihan päällystää valkoisella paperilla ja piirtää mustalla tussilla silmät, nenän ja suun. Tässä tehtiin lähinnä pieniä söpöjä taideteoksia eikä sarjatuotantoa.

Lepakko verhoihin

Näitä teimme viime vuonna, kun järjestimme kummitusjuhlat lasten kavereille. Niitä annettiin juhlissa käyneille kotiin muistoksi, mutta muutama löytyi nyt taas koristamaan verhoja. Ne aloittivat sarjan verhoihin pyykkipojalla ripustettavista koristeista. Talvella oli punatulkkuja ja keväällä perhosia. Jotain muutakin olisi tarkoitus vielä askarrella verhoihin joskus tulevaisuudessa.

Tarvikkeet:

• pyykkipoika
• musta kartonki
• musta(, punainen ja valkoinen) maali, tässä sormiväri
• veitsi tai sakset
• liima, esim. Eri-Keeper
• tikku silmien ja suun maalaamiseen

Maalaa pyykkipoika mustaksi. Käytimme kuivaustelineenä tyhjää vessapaperirullaa, jotta ei tarvitsisi odottaa toisen puolen kuivumista. Kun pyykkipoika on kuivunut, siihen maalataan vielä valkoisella silmät ja punaisella suu. Tässä käytimme cocktail-tikkua, jotta jälki olisi vähän tarkempi kuin sormenpäillä tehtynä. Nämä toki voi jättää poiskin, jos ei halua lepakolle kasvoja, mutta lapset maalasivat nämä, ja kasvot olivat olennainen asia.

Näihin lepakoihin leikkasin veitsellä kartongin, mutta voisi sen saksillakin tehdä. Veitsellä saa minkälaisen ikinä haluaakin, mutta kulmat ovat niin teräviä, että asiasta kannattaa varoittaa, jos näitä lapsiperheisiin menee. Pyykkipoika liimataan keskelle kartonkia ja lepakko on valmis.

Sudenkorentoheijastin

Näin syksyn tullessa uudet Strömsön jaksot antoivat taas ideoita askarteluun kiireiden keskellä. Sieltä ihan suoraan kopioitiin tämä hieno idea heijastimista. Ekaluokkalaisella oli kaveri kylässä ja tämä oli hetken mielijohteen ideani kivasta aktiviteetista. Aikaa siihen sai hädin tuskin puoli tuntia menemään, joten ei se pitkäksi aikaa helpottanut keksimään tekemistä, mutta onpahan lapsilla hienoja aarteita, joita kelpaa koulurepun kyljessä esitellä. Ja kenelläpä ei olisi heijastimet syksyn alussa hukassa.

Tarvikkeet:

• heijastinnauhaa, tämä 2,5 cm levyistä
• rautalankaa
• pieni metallillenkki
• puuhelmiä
• kalastajanlankaa tms. ripustusnaruksi
• hakaneula tms. ripustamiseen
• sakset
• pienet pihdit
• sivuleikkurit tms. rautalangan katkomiseen

Ohjeet voi lukea suoraan tuolta Strömsön sivuilta, mutta kirjoitan tähän kuitenkin oman versionikin.

Rautalangasta leikattiin noin 18 cm pitkä pätkä. Sen toinen pää kieputettiin pienen metallilenkin ympärille pari kierrosta. Tässä piti lapsia auttaa ja ottaa pienet pihditkin apuun, rautalanka on jäykkää tavaraa. Heijastinnauhasta leikattiin kaksi 16 cm pitkää pätkää, joiden reunat pyöristettiin. Rautalankaan pujotettiin ensimmäiseksi suuri helmi korennon pääksi, jonka jälkeen siihen laitettiin siivet. Taitoin siiven kaksinkerroin ja tein siihen keskelle haluttuun kohtaan ensin neulalla reiän, jotta se sujahtaisi helpommin rautalankaan. Jos heijastinnauha on vain toiselta puolelta heijastavaa, kuten tämä, pitää siivistä toinen laittaa toisin päin, jotta heijastin toimii molemmilta puolilta. Siipien jälkeen pujotetaan loput helmistä korennon ruumiiksi. Rautalangan toinen pää pyöritetään viimeisen ja toiseksi viimeisen helmen välistä pari kierrosta. Oli helpompi kierittää hiukan pitempää lankaa ja leikata ylimääräinen lanka lopuksi kuin yrittää päätellä pienellä langanpätkällä.

Sudenkorentojen tekeminen oli helppoa ja mukavaa, joten tein niitä sitten pienempienkin lasten kanssa. Siinä sai toki auttaa enemmän, mutta pienillekin on tärkeä ja iso asia, kun saa valita mieluisat helmet ja pujottaa ne itse.

Kanttarellipizza

Synttärijuhlien suolaisten ruokien pääosaa oli vetämässä kanttarellipizza. Näin saatiin sekä käytettyä syksyn satoa

että tarjottua lihaton vaihtoehto sellaista kaipaaville. Ensimmäinen lajiaan tämä täällä oli ja täysin hatusta tempaistu mutta hyvin tuntui maistuvan.

Pizzapohja:

(kolmeen ⌀ 28cm paksuun lättyyn tai kahdelle uuninpellille)

1. 4dl kädenlämpöistä (37⁰C) vettä
2. 50g hiivaa
3. 350g durumvehnäjauhoja
4. 170g hiivaleipäjauhoja (8dl jauhoja yhteensä)
5. 10g suolaa (~1tl tai vähän yli)

Taikina vaivataan pyörivällä sähkökoneella (taikinakoukuilla) kunnolla ja annetaan kohota kunnolla jotta jauhon gluteenit väsähtävät ainaiseen venymiseen ja paukkumiseen. Näin pitsa on helpompi muotoilla. Tähän pohjaan en laittanut rasvaa yhtään vaikka normaalisti laittaisin vähän oliiviöljyä, sillä pizzakastikkeeksi oli tulossa oliiviöljyä. Vieraiden olisi myös mukavampi syödä käsin pizzapohjaa joka ei tihku rasvaa.

Kun taikina on tunnin pari kohonnut, se jaetaan osiin jotka muotoillaan kireiksi palloiksi odottelemaan taas 30–60 minuutiksi, vaikka näin:

Tämän jälkeen voikin lätyn muotoilla ja laittaa hyvin jauhoitettuun uuninkestävään teräksiseen paistinpannuun täytettäväksi. Uuni päälle niin kuumalle kuin uuni antaa myöten ja grillivastus päälle jos sellainen löytyy. Mitä kuumempi uuni, sitä mehukkaampi pizza ja rapeampi pohja.

Täyte:

Tämän verran meni kolmeen pyöreään pannupizzaan, kahteen pellilliseen olisi mennyt enemmän täytettä.

1. oliiviöljyä johon on sekoitettu aavistuksen verran valkosipulijauhetta, levitetään pohjan päälle pullasudilla
2. timjamia, voi laittaa kymmenenkin vartta per pizza
3. 160g (6 kpl) artisokansydämiä
4. kaksi punasipulia kuullotettuina siivuina
5. 350–400g kanttarelleja paistettuina (noin 4.5dl paistettua)
6. emmentaljuustoraastetta

Pizzan annetaan kohota lämpimässä paikassa hetken, tällä välin voi täyttää seuraavaa. Pizza menee uunin ylätasolle grillivastuksen lähelle, pannupizza 10 minuutiksi, pelti noin 8 minuutiksi. Aika riippuu paljon uunistakin. (Vanhempien luona kun tein kerran leivinuunissa pizzaa, tuli minuutissa parissa kypsää. Siitä ei pizza paljoa parane.) Pohja ei ehtinyt paistunut paistinpannussa kunnolla, mutta ongelma ratkesi laittamalla paistinpannu lämpimälle hellan levylle hetkeksi.

Huom! Uunissa ollut paistinpannu näyttää erehdyttävästi samalta kuin sellainen, joka ei ole ollut uunissa. Älä erehdy ottamaan paljain käsin kiinni kahvasta.

Pizzan koristeena oli auringonkukan versoja, jotka olivat itselleni uusi tuttavuus. Näiden maku meni yllättävän hyvin kanttarellin ja kavereiden kanssa.

Avainkaulakoru

Ekaluokkalaisen avainkaulakorun naru katkesi, joten se piti tehdä uudestaan ja tällä kertaa kalastajanlankaa vahvemmasta materiaalista. Nurkkiin on kertynyt puuhelmille kai alunperinkin tarkoitettua muovinarua, jonka sisällä menee jonkinlainen metallivahvike. Ainoa huono puoli on, että tämä muovinaru on erittäin liukasta eikä sovellu solmujen tekemiseen alkuunkaan.

Tutkin kalastajien käyttämiä solmuja, kun nylonista tehty siima on lähes yhtä huonoa solmittavaa kuin tämä. Päädyin Barrel Knot -nimiseen solmuun, jota kai yleisesti käytetään siimojen yhdistämiseen. Tavanomainen tapa solmia tämä on tuoda siimat yhteen vastakkaisista suunnista, kieputtaa toistensa ympärille spiraaliksi, tuoda päät spiraalin keskeltä läpi vastakkaisista suunnista ja vetää siimoista kireäksi, mikä muljauttaa kierrokset eri puolelle solmua. Tässä tapauksessa ei kuitenkaan ollut yhtään varaa kiristellä, joten solmu piti tehdä valmiiksi kutakuinkin kireässä muodossa, kuten tässä kuvassa, joskin viidellä kierroksella kahden sijaan:


Siimasta tehtäessä päät voi leikata ihan lyhyiksi, mutta en tämän narun kanssa uskaltanut sillä tämä naru ei taitu lopulliseen muotoonsa siiman lailla. Sopivasti työntämällä lankoja solmun sisälle tämän olisi varmaan saanut purettua. Huijasin kuitenkin ja kynttilällä sulautin solmun lopuksi  jotta varmasti pysyy kasassa. Avaaminen onkin sitten haastavampi juttu…

Tästä tuli lopulta ihan nätti yksityiskohta, joka sopii hyvin helmien kaveriksi.

Ranskalaisia!

Satuin lukemaan The Burger Labin artikkelin ranskalaisista perunoista ja täytyihän näitä kokeilla itse kun aineita ja välineitä löytyi.

Ainesosat

• 1 kg isoja jauhoperunoita
• etikkaa
• ~1L mautonta öljyä, esim. rypsi tai rapsi
• suolaa

Välineet

• Korkeareunainen väh. 3L kattila
• Digitaalinen lämpömittari
• Reikäkauha
• Siivilä (teräs)
• Metallikulhoja
• Kello
• Liesituuletin

Työvaiheet

Koska toiseksi viimeinen välivaihe on pakastus, voi näitä tehdä pakastimen täyteen ja paistaa sitten tarvittaessa osan.

Kuori perunat

(En jaksanut)

Pilko perunat

Tee ~6 mm suikaleita. Reunoista saa veitsellä suoristamalla vähän kuorta samalla pois. Liian kapeat reunat ja kulmat joutavat roskiin, palaisivat muuten. Ensimmäisellä kerralla jaksoi veitsellä pilkkoa mutta tuo vie suhteettoman paljon aikaa. Seuraavaksi kerraksi täytyy ostaa perunaleikkuri.

Keittäminen

Tikkuperunat laitetaan kylmään veteen johon on mitattu 1 rkl etikkaa ja 1rkl suolaa per litra vettä ja tätä keitetään 10min. Vesi huuhtoo liiat sokerit pinnalta pois mikä estää pintaa ruskettumasta ja etikka estää perunoita muussautumasta, taikuutta.

Kuivaus

Perunat kuivataan kunnolla. Kiehuvan kuumina perunat kuivuvat pöydälle tms. levitettynä nopeasti.

1. friteeraus

Kun öljy on 200⁰C lämmintä, lisää perunat öljyyn. Keitä 50 sekuntia ja laita kuivumaan siivilän päälle. Kannattaa tehdä useammassa erässä ettei öljy jäähdy liikaa.

Pakasta

Tämä vaihe on valinnainen, mutta kuulemma auttaa hajoittamaan sisällä olevan perunan solukkoa vielä pehmeämmäksi. Jos et pakasta, anna vähintään jäähtyä. 

2. friteeraus

Perunat friteerataan useassa erässä 200⁰C lämpimässä öljyssä, tällä kertaa keitetään 3min 30s. Perunat voi ja kannattaa friteerata suoraan pakastimesta. Levyä voi pitää kutosella, jäiset perunat tiputtavat öljyn lämpötilaa reippaasti.

Suolataan ja nautitaan heti. Meillä oli seurana ketsuppia ja omaa kurkkumajoneesia, josta täytyy laittaa ohje jakoon joskus. Kuoret tekevät perunoista aavistuksen kitkeriä, eli jos tämä haittaa ei parane jättää kuorimista välistä. Hyvää on!

Origamituulimylly

Teimme näitä vapuksi, mutta iloisena askarteluna ne sopivat milloin vain. Origami on niin helppo, että pienikin lapsi osaa sen avustettuna tehdä. Tuulimyllyiksi me näitä nimitämme, pinwheel on se nimi jonka itse opin, enkä ole varma miksi näitä pitäisi nimittää. Japanilaiselta ystävältä tällainen tuli syntymäpäiväkortin yhteydessä ja siitä saimme idean itsekin näitä askarrella. Tämän saman origamin saa tehtyä muutamallakin eri tavalla, mutta tällä tavalla me näitä teimme.

Käytimme 120gsm paperia, mikä saattaa vaikuttaa siihen, että nämä tuulimyllyt eivät pysy helpolla kiinni. Niinpä niiden keskelle on leikattu kartongista ympyrä. Sama nuppineula, joka pitää origamia kiinni paperipillissä, pitää myös kartonginpalaa origamin edessä. Nuppineula käännettiin pihdeillä pillin takana ja teipattiin kiinni pilliin, ettei siihen voisi vahingossa osua. Kun varsi tosiaan on paperipilliä, se menee helposti poikki. Tällaisena pika-askarteluna se nyt ei haittaa, mutta jos kestävämpiä koristeita kaipaa, kannattaa varren olla vaikka puuta.

Täytetyt paprikat

Tämä on meillä aikuisten lempiruokia, mutta lapsilla tuntuu vaativan totuttelua. Varsinkin kesällä paprikoiden ollessa edullisia, tätä tehdään jatkuvasti.

Ainekset (3–5 annosta)

3–5 paprikaa, riippuen koosta
1 iso sipuli
2 porkkanaa
½ dl auringonkukansiemeniä
1 dl juustoraastetta
1 tl savustettua paprikaa
¼ tl suolaa
soijakastiketta

Paprikoilta leikataan hattu pois ja lusikoidaan siemenet ulos. Pilkottu sipuli, porkkanaraaste ja auringonkukansiemenet paistetaan. Loppuvaiheessa paistamista lisätään savustettu paprika ja suola. Juustoraaste sekoitetaan täytteeseen paistamisen jälkeen. Täyte lusikoidaan paprikoihin ja kaadetaan jokaiseen soijakastiketta sopiva loraus. Hatut asetetaan takaisin paprikoiden päälle ja paprikat laitetaan uunivuokaan. Uunivuokaan laitetaan pohjalle noin 1 dl vettä, etteivät paprikat pala kiinni vuokaan. Paprikoita paistetaan 200 asteisessa uunissa puolisen tuntia, niin että ne saavat hiukan palaa päältä. Tarjoa paprikat riisin kanssa, soijakastiketta riisille maun mukaan.

Omena-inkiväärihillo

Tästä hillosta tuli huippusuosittu, ei varmasti riitä koko vuodeksi tämä annos. Tässä inkivääri maistuu juuri tarpeeksi ilman että peittää omenaa liikaa. Ensi kerralla ripaus kanelia sekaan?

Resepti:

• 1 kg omenaa ja inkivääriä. Inkivääriä oli 4.4% eli 44g pieneksi silputtuna
• Vettä sen verran ettei omenat pala pohjaan (~½dl)
• 500g hillosokeria

Omena on kuorittu, siivottu ja pilkottu 5-10mm kuutioiksi ennen keittämistä ja hilloamista. (Sokeri on kovaa tavaraa, vauhti jolla se imee omenasta vedet pois on huima.) Keitto-ohjeet hillosokeripaketin kyljestä.

Kasvispihvit ruohosipulikastikkeella

Näiden pihvien jälkeen ei pysty enää syömään kaupasta ostettuja kasvispihvejä. Kasviksia kammoksuvat lapsetkin rakastavat näitä.

Ainekset (9 pihviin):

Kasvispihvit: 

• kyssäkaali
• porkkanaa
• sipulia

Yhteensä noin 1 kg kasviksia

• 1–2 dl juustoraastetta
• 1 dl korppujauhoa
• maustemitta valkopippuria
• 1 tl suolaa
• 1 rkl meiramia
• 1 rkl basillikaa
• 2 kananmunaa
• 1 dl vettä

Sipuli pilkotaan suikaleiksi ja muut kasvikset sekä juusto raastetaan. Sekoitetaan mausteet korppujauhon sekaan ja tämän jälkeen nämä sekoitetaan kasviksiin. Lopuksi lisätään nesteet eli kananmunat ja vesi. Turkkilaisen jugurtin ämpäristä saa leikattua oivan muotin. Vapaalla kädellä tehdessä varsinkin sipulit sojottavat minne sattuu. Jos tietää paljonko taikina painaa, saa elektronisella vaa'alla teoriassa samankokoisia lättyjä. Paistumisessa kestää 225 asteessa puolisen tuntia.

Ruohosipulikastike:

• salottisipuli pilkottuna
• ranskankerma
• ~2dl valkoviiniä
• ~1dl valkoviinietikkaa
• ruohosipulipuska
• mustapippuria
• suolaa
• 2-3 dl maitoa
• ½ rkl voita
• 1 rkl vehnäjauhoa

Kastike aloitetaan keittämällä sipuli ja pippuri valkoviinissä ja etikassa. Keitos keitetään kokoon kunnes nestettä on jäljellä puolisen desilitraa ja siivilöidään. Tämän jälkeen tehdään ripaus Béchamel-kastiketta eli tuttavallisemmin valkokastiketta: sulata voi, lisää vehnäjauhoa, kaada maito ja sekoita kunnes seos sakenee. Lisää ranskankerma, sipuliliemi, suolaa ja pieneksi silputtu/saksittu ruohosipuli. Nautitaan huoneenlämpöisenä. Tätä söisi sellaisenaankin, nam!

Kana-avokadopasta

Tämä on helppo ja nopea ruoka, joka maistuu aina kaikille, kuuluu peräti lempiruokien joukkoon aina välillä.

Ainekset (4 annosta):

300 g broilerinfilesuikaleita, tuttavallisemmin kanasotkua

Marinadi:

• ½ tl suolaa
• noin maustemitta mustapippuria
• 1 rkl rypsi- tai rapsiöljyä
• 1 tl sokeria, tässä intiaanisokeria
• 1 rkl valko- tai omenaviinietikkaa

Kana laitetaan marinoitumaan viimeistään pari tuntia ennen ruuanlaittoa. Siinä kaikki ainekset vain sekoitetaan kanan sekaan.

• lisukkeena 300 g pastaa, tässä gnocchia

Pasta laitetaan kiehuvaan veteen ja annetaan kiehua 12 minuuttia.

• 2 avokadoa
• 200 g kirsikkatomaatteja tai pieniä tomaatteja
• 1 rkl vihreää pestoa

Kana paistetaan pienessä määrässä öljyä, riippuen paistinpannusta.

Kun keitetystä pastasta on kaadettu vesi pois, voi sen sekaan kipata paistetun kanan. Siihen päälle laitetaan suupaloiksi pilkotut avokadot ja tomaatit.

Pesto mitataan vielä sekaan ja sekoitetaan kaikki. Ruoka on valmista.

Possun ulkofilepihvi guacamolella

Ainekset 4 annokseen

400 g possun ulkofilettä pihveiksi leikattuna

Marinadi:

• ½ dl öljyä
• ½ dl omena- tai valkoviinietikkaa
• 1 tl suolaa
• maustemitta mustapippuria
• 1 tl intiaanisokeria

Annetaan possun marinoitua vähintään pari tuntia.

Lohkoperunat:

• 900 g pieniä jauhoperunoita
• 2 rkl perunajauhoja
• 1–2 rkl öljyä tai muuta rasvaa
• suolaa päälle

Perunat pestään ja leikataan kukin 4–6 lohkoon, minkä jälkeen lohkot kuivataan. Lisätään perunajauhot lohkojen sekaan syvässä astiassa ja sekoitetaan. Lisätään öljy ja sekoitetaan taas. Laitetaan lohkot kuoripuoli alaspäin pellille ja laitetaan uuniin 200–225 asteeseen 1–1½ tunniksi.

Guacamole:

• 3–5 avokadoa
• ¼ sipulia
• suolaa maun mukaan
• limemehua maun mukaan

Avokadot muussataan haarukalla suurpiirteisesti. Sipuli leikataan pieneksi silpuksi ja sekoitetaan avokadon sekaan. Suolaa ja limemehua lisätään niin paljon että kumpikin maistuu. Tuore tomaatti maistuu hyvin tämän kanssa.

Karpalo-valkosuklaajuustokakku

Tämä tehtiin äitienpäivänä, kuva vain oli eksynyt jonnekin pitemmäksi aikaa.

Pohja:

• 170 g kaurakeksejä
• 80 g (suolatonta) voita ruskistettuna

Sulata ja ruskista 80 g voita kattilassa. Lisää 170 g murskattuja kaurakeksejä. Kaada paperilla vuoratun irtopohjavuoan pohjalle jäähtymään.

Täytteen sakeutus:

• 3-4 rkl karpalotäysmehua
• 2 rkl sokeria
• 1 rkl gelatiinijauhetta
• 1 dl kiehuvaa vettä

Liuota sokeri ja gelatiinijauhe mehuun. Lisää kiehuva vesi. Jätä jäähtymään ja odottamaan seuraavaa vaihetta.

Täyte:

• 500 g mascarpone-tuorejuustoa
• 140 g valkosuklaata
• 1 tl vaniljasokeria
• 4 rkl karpalotäysmehua

Sulata suklaa mikrossa välillä sekoittaen. Lisää tuorejuusto ja mikrota vielä hieman jotta juusto notkistuu. Lisää mehu ja vaniljasokeri ja sekoita kunnolla. Sekoita gelatiiniliemi sekaan ja kaada valmis seos pohjan päälle. Kakku saa odottaa jääkaapissa 3-4 tuntia ennen kuin on valmis nautittavaksi.

Vähän olisi voinut karpalo maistua enemmänkin. Laitoin yhteensä 7 rkl mehua mutta enemmänkin olisi siis voinut.

Chilisoppa

Tämä on helppo arkiruoka, joka on tuntunut maistuvan hyvin lapsillekin. Chilisopaksi me sitä kutsumme, mutta voisi sitä nimittää chili sin carneksikin.

Ainekset (6–7annosta):

• noin 10 perunaa
• 4 isoa porkkanaa
• 2 isoa sipulia
• 1 tölkki (500g) tomaattimurskaa
• 2 tölkkiä valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
• 1 pakastepussi (450g) vihreitä papuja
• ½ dl rypsiöljyä
• 1 tl suolaa
• 1 rkl jauhettua paprikaa
• 1 tl chilijauhetta

Laita kattilaan hiukan vettä kiehumaan; sen verran etteivät kasvikset pala pohjaan. Kuori ja pilko perunat ja laita ne kattilaan.

Kuori ja pilko porkkanat ja laita perunoiden seuraksi.

Kaada sekaan tomaattimurska ja valkoisen pavut. Näistä soppa saa varsinaisen nesteensä.

Pilko kuoritut sipulit sekaan.

Pilko vihreät pavut ja kaada päälle.

Lisää öljy ja mausteet. Sekoita. Hauduta soppaa tunti tai pari, niin kauan kunnes kasvikset ovat luovuttaneet nesteensä. Hämmennä soppaa säännöllisesti, tiuhaan tahtiin, tai se palaa pohjaan. Soppa on itse asiassa parempaa seuraavana päivänä, kuten keitot yleensäkin, mutta herkullista se on saman tien syötynäkin. Seuraksi kannattaa ottaa vaalea leipä, jolla saa pyyhittyä lautasen lopuksi.

Kuvien jäljentäminen toiselle paperille

Tämä on kätevä tapa saada jäljennettyä kuvia, jos ei piirtäminen mallista tai muutenkaan ole niitä omia vahvuuksia. Tämä kikka on ehkä monilla tiedossa, mutta itse en olisi sitä keksinyt, Altti opetti. Siispä haluan tämänkin tänne talteen, saatan myöhemmin unohtaa.

Näistä jäljennetyistä kuvista vihreällä pohjalla olevat ovat Kenneth Grahamin Kaislikossa suhisee -kirjasta, kuvittanut Eric Kincaid. Punaisella pohjalla oleva on Beatrix Potterin Petteri kaniinista.

Halutun kuvan päälle laitetaan leivinpaperi. Alkuperäinen kuva näkyy leivinpaperin läpi, ja leivinpaperiin piirretään pehmeällä lyijykynällä alkuperäisen kuvan ääriviivat. Lyijykynän on hyvä olla pehmeydeltään vähintään HB ja jonkin verran tylsä, lyijytäytekynä ei siis ole hyvä.

Leivinpaperi asetetaan paperille, johon kuva halutaan jäljentää, lyijykynällä piirretty puoli paperiin päin. Paperille jäljennetään siis peilikuva alkuperäisestä kuvasta. Leivinpaperin on tärkeää pysyä paikallaan, joten sen voi halutessaan teipata paikoilleen. Sitten lusikan pesällä hierotaan huolellisesti painaen jokainen kohta leivinpaperista, jossa piirrosta on.

Näin paperiin jää heikko lyijykynäjälki halutusta kuvasta. Se sitten vielä vahvistetaan halutulla kynällä. Me olemme tässä käyttäneet mustaa geelikynää, mutta sillä ei tosiaan ole mitään merkitystä. Kuvan voi toki vielä värittää, jos haluaa.

Näitä kuvia on tehty lasten tarravihkoihin. Tällaiset tarravihot toimivat kannustimena halutun käytösmallin omaksumisessa. Valitaan joku hyvä mutta hankala tapa, jota halutaan lapsessa vahvistaa, esimerkiksi omassa sängyssä nukkuminen. Sovitaan lapsen kanssa, että jokaisesta onnistuneesta kerrasta, esimerkiksi omassa sängyssä nukutusta yöstä, saa tarran vihkoon. Sovitaan miten monta tarraa tarvitaan kunnes lapsi saa jonkin yhdessä sovitun palkinnon. Tämä voi olla vaikka 5-10 tarraa, riippuen tehtävän vaikeudesta ja toistuvuudesta. Palkinnon ei tarvitse olla mitään materiaalista, vaan vaikka jotakin mukavaa tekemistä.

Kevätseuranta

Olennaiseen osaan kevättä kuuluu luonnon tutkiminen. Lapset etsivät mielellään kevään merkkejä ja Luonto-Liitoltakin löytyy helppo ja valmis kevätseurantakaavake lapsille. Me teimme oman tyhjän kaavakkeemme, johon lapset saavat itse piirtää ja kirjoittaa havaintojaan. Tässä on tilaa 30 havainnolle, mutta papereita voi toki ottaa lisää, jos haluaa kirjata ylös kaiken mahdollisen havaitsemansa. Eikä tähän ole pakko piirtää kuvia, jos ei jaksa. Lapset osaavat kirjoittaa, joten sekin riittää hyvin.

Origamipallo

Japanilainen ystäväni opetti tämän minulle, ja esikoululainen opetteli sen tekemistämme palloista. Hän innostui pallosta niin, että on pitänyt esikoulussaan origamityöpajoja, ja nyt jokainen halukas siellä on oppinut tämän tai sen lumpeenkukan, jota hän pääsiäisenä teki. Teknisesti ottaen tämä on kyllä lähempänä kuutiota kuin palloa, mutta pallona se minulle opetettiin, joten en osaa sitä muuna ajatella.

Aloitetaan paperin kuviopuoli alaspäin (1). Paperista tehdään kuvasarjan viimeinen kuvio (6), jollaisella aika moni muukin origami alkaa. Siihen päästään taittamalla paperi ensin kulmittain, avaamalla ja toistamalla toiseen suuntaan (2). Sitten paperi taitetaan pituussuunnassa puoliksi (3) ja vielä kerran puoliksi (4). Yksi syntyneen neliön kulmista (kuvassa 4 vasen yläkulma) taitetaan vastakkaiseen kulmaan niin että syntyy kolmio (5). Paperi käännetään toisin päin ja tämä toistetaan vielä toisella puolella (6).

Nyt molemmilla puolilla paperia on kaksi irtonaista kulmaa, jotka taitetaan keskelle (7&8).

Äskeisestä muodostunut  kulma taitetaan keskelle taitteeseen (9). Tämä tehdään myös neljä kertaa, symmetrisesti jokaisessa samanlaisessa kohdassa (10).

Kuvassa 8 taitetut irtonaiset kulmat taitetaan nyt äsken taitettujen pienten kolmioiden sisään (13). Kulma siis taitetaan pienen kolmion päälle (11) ja vielä takaisinpäin paperin suuntaisesti (12). Pientä kolmiota avataan kevyesti, jotta juuri syntynyt taitettu paketti saadaan sen sisään (13&14). Tämä tehdään symmetrisesti yhteensä neljä kertaa.

Toisessa päässä taiteltua paperia on reikä, johon puhalletaan, ja pallo on valmis.